Eräänä yönä satoi kaatamalla ja ukkonen kumisi jossain vuorilla. Sade oli tosi vuolasta ja ukkonen piti hereillä. Onneksi ukkosen jylinä kuului jostain kauempaa. Onkuin ääni olisi kaikunut jostain vuorten seinämiltä ja kaiku kaksinkertaisti äänet. Sade rummutti kattoon aika kauan. Onneksi sinä yönä yöeläimetkin olivat hiljaa. Lopulta ukkonen vaimeni ja sateen ropina tuuditti uneen. Aamulla sää oli höyryisen kostea, mutta sateen jälkeen sää tuntui raikkaammalta. Sade on kasvillisuudelle tärkeä elementti, jotta saimme nauttia saaren vehreydestä. Aamiaisella maisema oli erilainen. Pilvet roikkuivat vielä vuorten kainaloissa. Se näytti mystiseltä. Ihankuin tarina sumuisten vuorten gorilloista. Onneksi täällä asustaa vain pikku apinoita. Päivä oli lämmin ja tuulinen. Pilvet kulkivat taivaalla tuulen niitä ohjatessa. Eipä ollut…

Khlong Phlu Waterfall. Olimme lähdössä viidakkovaellukselle. Tästä jo kotona puhuttiin. Se on varmaan jotain ainutkertaista ja ennenkokematonta. Olimme varanneet retken hotellista oppaan kanssa. Lavataksi tuli meitä noutamaan sovittuun aikaan. Konde oli aika lähellä hotelliamme. Retkelle ei ollut muita lähtijöitä kuin me kaksi uusia kokemuksia etsimään. Repussa eväänä urheilujuomaa ja vettä. Sää oli helteinen, kuten aina. Perille päästyämme pohdimme olisiko reitti lyhyen vai pitkän kaavan mukaan. Päädyimme pitempään reittiin. Saavuimme ns. kiviportaiden juurelle. Ne lähtivät nousemaan ylös johonkin. Tiheän kasvillisuuden vuoksi emme nähneet, mihin raput päättyivät. Silloin minulle tuli apua tunnelma ja aloin perumaan koko keikkaa. Opas kannusti, että yritä, yritä. Suomalainen sisu ei antanut periksi. Tänne haluttiin. Ei, muuta kuin…