Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…

Missä on Satumetsä? Se on kaukana. Kotimetsiemme tuolla puolen. Korkeiden vuorten takamailla. Vuoret ovat suuria. Huiput hipovat taivaan pilviä. Jostain sieltä vuorten toiselta puolelta johtaa pikkuruinen polku kohti Satumetsää. Vanhan kelottuneen puunrungossa on opaskyltti. Lähde kanssani seuraamaan opastetta. Pieni valkoinen talvihiiri on oppaana. Metsässä voi tavata ihan tavallisia eläimiä. Karhuja, jäniksiä, kettuja. oravia, hiiriä, poroja, viisaan pöllön ja pikkuisen valkoisen talvihiiren. Siellä asuu myös peikkoperhe, keijuja ja metsänhaltija. Hiiriä, jotka pukeutuvat tyylikkäästi. Voit, ehkä tavata tontunkin. Syksyn lämpimät päivät vaihtuivat äkkiä kylmemmäksi. Tuuli vei mennessään puiden värikkäät lehdet. Talvi on tulossa. Lunta on satanut monena päivänä. Metsä on muuttunut valkoiseksi. Sää tuntuu kylmältä. Peikkoja paleli. Isä – peikko sanoi, ”…

Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan. Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu. Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa. Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne…

Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta. Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on…

Lokakuisena harmaana aamuna lähdimme Repovedelle patikomaan koko päiväksi. Emme ole koskaan käyneet täällä. Reitiksi valitsimme n. 8 km matkan. Tervajärven ympäri. Ajateltiin sen olevan sopivan pituinen. Jalat jo ehkä Lapissa tottuneet tuon pituiseen reissuun. Ei, muuta kuin matkaaan. Miltäs täällä näyttää? Polkua ylöspäin, kivistä ja korkealle. Heti kai otetaan mehut pois. Kaunista järvimaisemaa. Kirkasta vettä. Hiekkaranta kesällä uimaan menijöille. Saa sitä nytkin pulahtaa virkistymään viileään veteen. Ei ole minun juttu. Hieno retkipaikka. Hauskan näköinen koivurykelmä. Juuri ja juuri mahdun koivujen keskelle hassuttelemaan. Takana nousee taas kivinen polku. Kuinkahan korkealle mennään? Sinne taas kiivetään. Väistellään kiviä ja puunjuurakoita. Ollaan kuin kuntosalilla. Jyrkästi näyttää nousevan. Katsotaan, minne polku johtaa? Ihastellaan metsän aluskasvillisuutta,…

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Lauantain ja Sunnuntain vastaisena yönä satoi Saariselälle ensilumi. Metsä näytti kauniin valkoiselta ja jotenkin puhtaan näköiseltä. Meillä oli Maanantai aamuna kotiinlähtö. Parhainkin loma loppuu aikanaan. Haikein mielin pitää sanoa näkemiin tunturimaisemille, poluille, nuotiopaikoille. Tätä luetteloa voisi jatkaa loputtimiin, niin kaikkea kaunista koimme lomaviikollamme. Emme ole oikein talvehtijoita, vaikka talvi näyttääkin kauniilta. Ehkä palaamme näihin maisemiin ensi keväänä. Silloin pienet vihreät hiirenkoravat puhkeaa koivikoihin ja suloiset tunturikukat kukkii taas. Maanantai aamuna kotimatka alkoi aurinkoisessa säässä. Lumi oli sulannut pois. Saariselän teillä oli paikoittain kuuraa. Ajeltiin hiljalleen ja toivottiin porojen pysyvän metsikössä, ettei tule äkkijarrutuksia. Matkan joutuessa Sodankylää kohti tie olivat ihan kesäkelissä. Pysähdyimme ihailemaan kaunista aamua. Kuinka tyyntä…