Reissuja/Matkoja
-
Retki Linnaistensuolle
Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa. Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään. Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa. Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin. Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät…
-
Talviretki metsään
Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan? Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin. Metsän…
-
Sumuinen Tammikuu
Tammikuu 29. 1. – 31.1. 2025 Erilainen Tammikuu kuin koskaan muistamani meineiden vuosien takaa. Ensin oli lunta enemmän kuin tarpeeksi. Sitä ajatteli koko talven olen yhtä luminen. Pakkasiakin oli oikein kunnolla. Sitten kaikki muutui. Vettä, räntää, lunta ja kaikkea mahdollista taivaan täydeltä. Aamut ja illat olivat pimeitä. Päivälläkin sai pitää valoja, jotta näkisi lukea tai tehdä jotain tarkkaa työtä. Minun mielialaa piristi vierailut Hawkhillin maisemissa. Vaihtelua tavallisen arjen tohinoihin. Kävin myös muutamia päiviä päiväkodissa keikkailemassa. Aina löytyy jotain positiivistakin. Tammikuun viimeinen viikko. Päivät olivat sumuisen kosteita. Vettä sataa ropisteli ikkunoihin tai muuten vaan tihutteli ihan varmuudenvuoksi. Kaitlammen jäällä voisi melkein harrastaa jäävesihiihtoa. Ehkä se onkin tulevaisuuden uusi laji, jos talvet…
-
Talvimökkeilyä
Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…
-
Joulu saapuu satumetsään
Missä on Satumetsä? Se on kaukana. Kotimetsiemme tuolla puolen. Korkeiden vuorten takamailla. Vuoret ovat suuria. Huiput hipovat taivaan pilviä. Jostain sieltä vuorten toiselta puolelta johtaa pikkuruinen polku kohti Satumetsää. Vanhan kelottuneen puunrungossa on opaskyltti. Lähde kanssani seuraamaan opastetta. Pieni valkoinen talvihiiri on oppaana. Metsässä voi tavata ihan tavallisia eläimiä. Karhuja, jäniksiä, kettuja. oravia, hiiriä, poroja, viisaan pöllön ja pikkuisen valkoisen talvihiiren. Siellä asuu myös peikkoperhe, keijuja ja metsänhaltija. Hiiriä, jotka pukeutuvat tyylikkäästi. Voit, ehkä tavata tontunkin. Syksyn lämpimät päivät vaihtuivat äkkiä kylmemmäksi. Tuuli vei mennessään puiden värikkäät lehdet. Talvi on tulossa. Lunta on satanut monena päivänä. Metsä on muuttunut valkoiseksi. Sää tuntuu kylmältä. Peikkoja paleli. Isä – peikko sanoi, ”…
-
Joulu lähenee
Marraskuussa sää vaihteli. Välillä satoi vettä kaatamalla. Lunta tuprutteli seuraavaksi. Ajateltiin jo talven saapuvan. Kaamosta karkoitetiin laittamalla ulos valoja. Ne näyttivät kauniilta lumisten oksien lomasta. Tämäkin lumi suli pois. Ystäväni kanssa ihmettelin tätä sään rajua vaihtelua. Täytyy uskoa vähitellen ilmaston muutokseen. Ystäväni sanoi kauniisti, olemme kuitenkin saaneet kokea jo monta pientä talvea tänä syksynä. Voiko enään kauniimmin ajatella. Niinhän se on. Pieniä valkoisia hetkiä kuin lupaus talven saapumisesta Marraskuun viimeisellä viikolla alkoi päiväkodin joulunodotus. Eräänä aamuna töihin tullessani työkaverini oli loihtinut satumaisen kauniin jouluikkunan. Tähtien valoa. Tontun tiukujen helinää. Kuulet varmasti, jos uskot joulun taikaan. Hopeisessa metsässä käyskenteli myös eläimiä. Ulkona maassa kevyt lumiharso. Suloinen tonttu istuu joulumekossaan odotellen Joulua.…
-
Kaitlammen syysmuistoja
Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan. Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu. Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa. Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne…
-
Paluu Hawkhillin maisemiin
Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta. Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on…
-
Hawkhill, retki Saarilammelle
Torstai 17.11.24 Viime viikon retkipäivä. Aurinko nousi Kaitlammella. Kaunis aamu houkutteli lähtemään metsään. Minun suosikkipaikkani on Saarilampi uudestaan ja uudestaan. Maisema on aina uudenlainen. Syksyllä en ole siellä käynnyt. Muistoissa lämmin Toukokuu. Puissa oli pieniä hiirenkorvalehtiä. Elämä tuntuu keväällä aina uuden alulta. Tänään näen, miten syksy muuttaa maisemaa. Matkalla pysähdyn kauniilla Liukoijärvellä. Olen kerrankin oikealla polulla. Pari kertaa olen vain jatkanut tohkeissani polkua eteenpäin, enkä ole muistanut kääntyä oikealle. Olen ollut jo melkein Nuuksion Kattilassa, kun huomasin erehdyksen. Taikaisin oli käännyttävä. Tulihan siitä muutama kilometri lisää. Olin yksin retkeilemässä. Ei voinut kuin itselle kiukutella. Liukoijärvi putkahtaa äkkiä näkyville ja olen iloinen, kun olen oikealla polulla. Katso, miten kaunista. Tyyntä. Järven…
-
Hawkhill
Paluu Hawkhillin maisemiin. Terveisiä täältä viime viikolta 16.10. Aamulla pakkasta -4. Kaitlammelta nousi sumua. Vesi jäähtyi ja höyrysi. Aikaisemmin koko lampi oli sumun saartama. Aurinko lämmitti pian mukavasti. Tänään oli tulossa kaunis retkipäivä. Lähdin nousemaan kallioiselle mäelle. Polku seuraili sammaleista kallioita. Maisema näytti tutulle. Täällä on, niin upeat maisemat, että ensimmäisenä tänne täytyy tulla. Pieniä hienoja luonnonihmeitä. Hauskasti kerroksittain kasvavaa sametinvihreää sammalta. Luonto on sen hyvin suunnitellut. Pysähdyn lähemmin, tutkimaan sitä. Minun matkani metsänpoluilla ei koskaaan joudu, mitenkään ripeästi. Täällä täytyy kulkea silmät avoimina, niin löytää kaikenlaista ihanaa tutkittavaa. Minun poluilla loppuvat kiireet, sinne mistä metsä alkaa. Metsässä tulee vastaan yllätys! Maahinenko täällä istuskelee? Kitaraako soittelee? Sävellätkö hymnin metsän kunniaksi?…