Viime viikolla vierailimme Helsingin Pukinmäessä Weiste Wanha Villassa. Talo huokui historiaa. Ympärillä vanhat tehdasrakennukset. Täällä valmistettiin Suomen ensimmäiset joulukoristeet 1800 luvulta lähtien. Villassa asui tehtaanomistaja. Tänä päivänä siellä on joulupuoti. Kauniin ikkunan ohi kävellessä huomasin tontturivistön ikkunalaudalla. Raitapaitaan, punalakkiin ja harmaisiin housuihin pukeutuneena. Odottamassa, jos joku ottaisi mukaansa ne omaan joulukotiinsa. Yläruudukossa roikkui kultainen tähti tai ehkä lumihiutaleen muotoinen koriste. Pihapöydällä oleskeli kaksi hiirulaista suuren, oranssin, mehevän kurpitsan kanssa. Ikäänkuin hiirukaisilla olisi ollut vilu. Siinä ne värjöttelivät lunta hartioillaan. Ovenvartija Tonttu toivotti vieraat tervetulleeksi joulupuotiin. Harvoin sitä pääsee noin suurta Tonttua halaamaan. Mieleni oli odottavan jännittynyt sisään astuessa. Eteisestä oikealle avautui ovi villan keittiöön. Puulämmitteinenhella ja kauniit entisöidyt kaapit loivat…

Nyt on aika istahtaa kirjoittelemaan ja kuunnella Lokakuun tuulen tuiverrusta. Muistot palaa Syyskuun viimeisen viikon keskiviikkoon. Sää oli vielä lämmin. Aurinko suostui näyttäytymään harvakseltaan. Juuri sopiva patikointi sää Puumalan Norppapolulla. 11 km edessäpäin. Reitti oli meille ennestään tuttu aikaisemmilta retkiltä. Muistot kuljettaa meidät aina takaisin näihin Saimaan rantamaisemiin. Meillä oli mökki täällä ja mökkielämä kultaa ihanat muistot. Se on tuo kirkas vetinen Saimaa, metsän hiljaisuus ja rauha. Polut seurailee järven rantamailla. Aurinko sihtaa jostain pilviverhon takaa ja heijastelee tyynen järven pinnalla. Jylhät kalliot vartioivat järveä. Ylhäällä kalliolla seistessä järvi on kaukana alhaalla. Tuntee itsensä kukkulan valloittajaksi. Reunalle ei uskalla mennä. Pudotus on niin korkealta. Kaunista. Luonnon muokkaamaa maisemaa jo aikojen…

Elokuu 15.8. – 17.8.-23. Vielä teki mieli lähteä kesäretkelle. Sääkin oli niin kaunis ja suorastaan helteinen. Suuntana Imatra ja yöpyminen kylpylässä. Iltapäivän uiskentelimme kylpylä Taikametsässä. Annoimme kuplivien poreiden helliä kroppaa. Ulkoaltaalla köllimme auringon lämmittäessa kasvoja. Altaita löytyi joka makuun. Höyrysaunan höyryissä istuskeltiin rauhassa, kun höyry sihisten lämmitti koko kehoa. Illalallis bufeepöytä oli katettu kauniisti ja monipuolisesti. Parasta oli ruokailla ulkoterassilla sinisen Saimaan rannalla. ” On ilta Saimaalla kauneimmillaan ja tuulikin käy kaisloihin nukkumaan …” Näin laulukin kertoo ja se pitää paikkansa. Ei millään maltanut mennä vielä sisätiloihin. Kävimme pienellä kävelyllä rannalla. Katselimme tyyntä järvenpintaa ja Elokuu tarjosi parastaan. Saimaa, ääretön, kaunis, kirkas vetinen ja niin sininen. Mieheni unelmoi lähteä purjehtimaan.…

Torstai 10.08.-23. Kaipasimme luonnonrauhaa ja ” aivot narikassa ” päivää. Lapakisto sijaisee Lahdessa Ahtialan ja Nastolan välimailla. Meiltä kotoa ei pitkä matka. Jo perinteiseksi muodostunut kesäeräily. Polun vierellä huomasimme jättitatin. Joku oli potkaissut sen nurin. Valtavan suuri. Siinä se retkotti pitkällään. Siitä olisi varmaan saannut tehtyä parille henkilölle hyvän kastikkeen. Voissa paistettuna ja kermassa haudutettuna. Ehkä vähän paistetua sipulia makua antamaan ja muitakin mausteita maunmukaan. Nyt se ei kelpaisi kenellekään. Suuntana Pikänjärvenvuori. Nousua, nousua ja nousua. Hikeä pukkasi ja henki puuskutti. Välillä oli juomatauko ja maisemien katselua. Pitkäjärvenvuoren huipulla ollaan. Korkealla ylhäällä. Sininen järvi alapuolella. Maisemat häikäisevän kauniit. Onneksi on laitettu turvalliset kaiteet. Kyllä kannatti kiivetä. Palkinnoksi kaivoimme välikahvieväät. Mikäs…

Palaan kauniiseen kesäpäivään, jolloin käytiin Loviisassa ja asuntomessuilla. Emme maltaneet lähteä vielä kotiin, vaan poikkesimme Strömforssin ruukin kuvan kauniissa miljöössä. Ruukin, jossa valmistettiin rautaa ja metallituotteita. Ruukki toimi 1950 luvun alkupuolelle. Siellä työstettiin mm. jykeviä rautanauloja, joita käytettiin Suomenlinnan korjaukseen. Järeän näköinen pajarakennus oli hyvin säilynyt ja oli nyt museo. Työmiehet tekivät työtä 12 tunnin vuoroissa. Launtai – iltana alkoi vapaa ja sunnnuntaina kirkonmenojen jälkeen jatkui työ. Työolot olivat varmaan meluisat ja kuumat. Kaunis historiaa huokuva päärakennus sijaisee keskellä kylää. Se lienee ollut Ruukinpatruunan koti. Tänä päivänä siinä on hotellitoimintaa. Ruukin ympärille rakentui oma kyläyhteisö. Sieltä saivat kodin. Ruukissa työskentelevät miehet ja heidän perheensä. Usein ruukin alueilla oil lapsille koulu…