Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa. Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään. Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa. Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin. Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät…

Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan? Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin. Metsän…

Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…

Missä on Satumetsä? Se on kaukana. Kotimetsiemme tuolla puolen. Korkeiden vuorten takamailla. Vuoret ovat suuria. Huiput hipovat taivaan pilviä. Jostain sieltä vuorten toiselta puolelta johtaa pikkuruinen polku kohti Satumetsää. Vanhan kelottuneen puunrungossa on opaskyltti. Lähde kanssani seuraamaan opastetta. Pieni valkoinen talvihiiri on oppaana. Metsässä voi tavata ihan tavallisia eläimiä. Karhuja, jäniksiä, kettuja. oravia, hiiriä, poroja, viisaan pöllön ja pikkuisen valkoisen talvihiiren. Siellä asuu myös peikkoperhe, keijuja ja metsänhaltija. Hiiriä, jotka pukeutuvat tyylikkäästi. Voit, ehkä tavata tontunkin. Syksyn lämpimät päivät vaihtuivat äkkiä kylmemmäksi. Tuuli vei mennessään puiden värikkäät lehdet. Talvi on tulossa. Lunta on satanut monena päivänä. Metsä on muuttunut valkoiseksi. Sää tuntuu kylmältä. Peikkoja paleli. Isä – peikko sanoi, ”…

Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan. Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu. Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa. Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne…

Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta. Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on…