Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa. Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään. Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa. Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin. Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät…

Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan? Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin. Metsän…