-
Valkoista
Kävelen valkoisessa maailma. Sinisessä hämärässä. Hiljaisuudessa. Koivujen oksilla huurteiset kiteet. Katoan valkoiseen maisemaan. Pakkasen nipistävä viileys. Punaiset posket. Vastakohta valkoiselle. Illan pimeys. Valkoinen valaisee. Yläpuolella taivaan tähtivyö. Talvi. Valkoinen talvi. Syvä rauha itsessäni. Mervi 2025 Eilen illalla vietimme ystävien kanssa perinteistä runoiltaa. Minun kirjoittama runo kertoi tällä kertaa valkoisesta talvesta. Kuulimme erilisia koskettavia runoja. Ihon alle meneviä. Jaoimme menneen vuoden iloja ja suruja. Keskustelu aiheeksi nousi puhuttava ikääntyminen. Puhuttavaa oli myös naiseus ja siihen liittyviä ilonaiheita ja ropan muutoksia. Nautittiin myös pitkistä aamuista. Ei olut kiire minnekään. Osalla meistä oli vielä työuraa jäljellä ja osa teki keikkailutyötä. Kaikki ei kuitenkaa ole niin vakavaa ja surullista. Meillä oli myös nauru herkässä.…
-
Talvimökkeilyä
Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…
-
Ihana Joulu 2024
Tänään Tammikuun kahdeksas päivä. Koko päivän on maisema näyttänyt sumuiselta. Pihasta ei juuri pidemmälle ole näkynyt. Lumikolaa sai kyllä työnnellä tarpeeksi. Ajatukseni palaa jouluntunnelmiin meillä kotona. Joulu meni taas nopeasti ja arki koitti. Haikeudella olen laitellut hellästi tonttuja omiin laatikoihinsa. Jouluiset pöytäliinat kauniisti taiteltuna kaappiin. Pikkuista piparimökkiä ei olla vielä raaskittu syödä. Mielestäni mökki vie ajatukset Saariselän maisemiin ja jonnekin autiotuvalle. Ikkunassa on vielä meidän joulukylä. Muistan kuusen huumaavan tuoksun, kun se tuotiin sisään. Se sai tähden latvaansa. Jos tarkaan katsot, niin näet kauniin enkelin heti tähden alla. Hopeanauhaa välkehtimään kynttilöiden valossa. Erilaisia joulupalloja matkan varrelta poimituja ja lahjaksi saatuja. Valkoisia hohtavia lumihiutaleita leijailemaan oksistoon. Se tunne, kun kuusi oli…
-
Joulu saapuu satumetsään
Missä on Satumetsä? Se on kaukana. Kotimetsiemme tuolla puolen. Korkeiden vuorten takamailla. Vuoret ovat suuria. Huiput hipovat taivaan pilviä. Jostain sieltä vuorten toiselta puolelta johtaa pikkuruinen polku kohti Satumetsää. Vanhan kelottuneen puunrungossa on opaskyltti. Lähde kanssani seuraamaan opastetta. Pieni valkoinen talvihiiri on oppaana. Metsässä voi tavata ihan tavallisia eläimiä. Karhuja, jäniksiä, kettuja. oravia, hiiriä, poroja, viisaan pöllön ja pikkuisen valkoisen talvihiiren. Siellä asuu myös peikkoperhe, keijuja ja metsänhaltija. Hiiriä, jotka pukeutuvat tyylikkäästi. Voit, ehkä tavata tontunkin. Syksyn lämpimät päivät vaihtuivat äkkiä kylmemmäksi. Tuuli vei mennessään puiden värikkäät lehdet. Talvi on tulossa. Lunta on satanut monena päivänä. Metsä on muuttunut valkoiseksi. Sää tuntuu kylmältä. Peikkoja paleli. Isä – peikko sanoi, ”…
-
Joulukuun aikaan
Aikainen Joulukuun aamu. Postinhaku reissu. Hämärää, hiljaista. Maisema on kietoutunut siniseen hämärään. Lumiset puut ja pensaat näyttää valkoisilta. Kaikki muu ympärillä on sinistä. Astelen hiljalleen ja varoen etten rikkoisi tätä hiljaista rauhaa. Joulukuun sininenhetki. Astelen kohti lyhdyn valoa. Keltaista lämmittävää valoa. Postilaatikon määränpää. Yritän pitää huolta, että jokaisena Joulukuun päivänä pihatieltä kääntyessä talolle, palaisi valaiseva lyhty. Se toivoittaisi kotiin saapujan tervetulleeksi. Mukava on kotiin palaavan myös seurata lyhdynvaloa. Eräänä pakkasaamuna pihalla oli pitsimäistä lunta. Ihanaa valkoista, pumpulimaista pitsiä. Luonto saa ihmeitä aikaan. Talventaikoja. Edellisenä päivänä oli ollut märkää ja lauhaa. Yöllä oli pakastanut ja märkä lumi oli jäätynyt pitsimäiseksi ihanuudeksi. Pakkaspäivän ilta. Pastellinvärinen auringonlasku. Herkän kaunis lumista maisemaa vasten. Talviko…
-
Joulu lähenee
Marraskuussa sää vaihteli. Välillä satoi vettä kaatamalla. Lunta tuprutteli seuraavaksi. Ajateltiin jo talven saapuvan. Kaamosta karkoitetiin laittamalla ulos valoja. Ne näyttivät kauniilta lumisten oksien lomasta. Tämäkin lumi suli pois. Ystäväni kanssa ihmettelin tätä sään rajua vaihtelua. Täytyy uskoa vähitellen ilmaston muutokseen. Ystäväni sanoi kauniisti, olemme kuitenkin saaneet kokea jo monta pientä talvea tänä syksynä. Voiko enään kauniimmin ajatella. Niinhän se on. Pieniä valkoisia hetkiä kuin lupaus talven saapumisesta Marraskuun viimeisellä viikolla alkoi päiväkodin joulunodotus. Eräänä aamuna töihin tullessani työkaverini oli loihtinut satumaisen kauniin jouluikkunan. Tähtien valoa. Tontun tiukujen helinää. Kuulet varmasti, jos uskot joulun taikaan. Hopeisessa metsässä käyskenteli myös eläimiä. Ulkona maassa kevyt lumiharso. Suloinen tonttu istuu joulumekossaan odotellen Joulua.…
-
Ensilumi
Tänne Hollolan seudulle satoi ensilumi Marraskuun ensimmäinen päivä. Aamulla herätessä hieraisin silmiäni. Pihamaisema oli valkoinen. Kyllähän säätiedot olivat luvanneet kylmenevää ja lumisateita. Autolijoita kehotettiin vaihtamaan talvirenkaat. En kuitenkaan olisi uskonnut lumisateisiin. Syksyiset kauniit ilmat olivat hellineet meitä, niin pitkään. Talvi teki tuloaan. Lisää lumihiutaleita satoi koko ajan. Lauantaina oli Pyhäinpäivä. Olin valmistautunut Pyhäinpäivään leipomalla ja ruokia laittamalla. Leivoin kierrepullia. Täytteenä tomusokerikuorrute. Näitä leivottin aina äidin kanssa kotona juhliin ja juhlapyhien kahvipöytään. Koko syksy on ostettu kaupasta kahvipöytään keksejä. Nyt teki mieli leipoa itse. Tulee myös jo vähän jouluinenolo. Minulle joulun odotus alkaa vähitellen Pyhäinpäivästä. Taatelikakkuakin tuli tehtyä. En muistanutkaan, kuinka hyvälle ja mehevälle se maistui. Meidän kahvipöytään kuuluu myös porkkanakakku.…
-
Kaitlammen syysmuistoja
Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan. Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu. Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa. Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne…
-
Paluu Hawkhillin maisemiin
Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta. Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on…
-
Hawkhill, retki Saarilammelle
Torstai 17.11.24 Viime viikon retkipäivä. Aurinko nousi Kaitlammella. Kaunis aamu houkutteli lähtemään metsään. Minun suosikkipaikkani on Saarilampi uudestaan ja uudestaan. Maisema on aina uudenlainen. Syksyllä en ole siellä käynnyt. Muistoissa lämmin Toukokuu. Puissa oli pieniä hiirenkorvalehtiä. Elämä tuntuu keväällä aina uuden alulta. Tänään näen, miten syksy muuttaa maisemaa. Matkalla pysähdyn kauniilla Liukoijärvellä. Olen kerrankin oikealla polulla. Pari kertaa olen vain jatkanut tohkeissani polkua eteenpäin, enkä ole muistanut kääntyä oikealle. Olen ollut jo melkein Nuuksion Kattilassa, kun huomasin erehdyksen. Taikaisin oli käännyttävä. Tulihan siitä muutama kilometri lisää. Olin yksin retkeilemässä. Ei voinut kuin itselle kiukutella. Liukoijärvi putkahtaa äkkiä näkyville ja olen iloinen, kun olen oikealla polulla. Katso, miten kaunista. Tyyntä. Järven…