Unelmienaika

Syyskuun viimeinen Torstai. Aamuisin on ollut aikalailla arvontaa, minne lähdemme tänään. Sää ei näyttänyt kovin lupaavalta. Emme kuitenkaan haluneet mökkiin jäädä. Päätimme lähteä Palo – ojan kodalle. Sieltä olisi lyhyempi matka pois. Päästyämme hiihtokeskuksen parkkipaikalle tapahtui ihme. Sininen taivas kurkisti pilvien takaa ja aurinko tuli esiin. Ihanaa, nyt on hyvä hetki lähteä. Luttojoen sivuhaara seuraili kulkuamme. Se näytti kauniin siniseltä. Vesi solisi ja lirisi pikku koskissa. Ruska maisema sen rannoilla. Miten tämän sanoisi, ihana. Kuulostaa jo kuluneelta sanalta, mutta tämä on vaan niin….! Katsele kanssani näitä kauniita maaruskan värejä. Poseeraan kuin jonkin maisemataulun sisällä. Takana keltaista suota ja joki jossain rinteen alapuolela. Jotain olen sanomassa? Arvaat varmaan mitä? Ihanaa! En…

Kivistä polkua kohti huippua. Tuulet olivat vieneet parhaimmat ruskalehdet mennessään. Maisemat olivat kuitenkin huikeat. Sää, mitä parhain. Tunturien huiput näyttivät korkeilta sinisen taivaan äärettömyyttä vasten. Mieli oli iloinen, mutta hikinen. Hitaasti, mutta varmasti matka joutui kohti huippua. Sieltä laskeuduimme Kiilopään toiselle puolelle. Polku jatkui kohti Luulampea. Sieltä täältä voi vielä löytää pikkuisten vaivaiskoivujen keltaista ruskaa. Ne ovat kasvaneet suojaisessa tunturin kolossa tuulen suojassa. Ensimmäinen nousu ja kivipolku selätetty. Maisema avautuu kauas. Tuntureita ja avaruutta. Täällä ei turhia mieti. Ollaan vain täällä. Tässä hetkessä. Tunturien kainalossa. Olemme laskeutuneet tunturin toiselle puolelle. Pienentä puroa seuraillen matka jatkuu. Maisema on mykistävän upea. Polku on tavallaan tuttu. Siitä on vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olimme…

Aamuhämärissä auto oli valmiiksi pakattu. Takakontti turvoksissa tavaraa. Vaatteita kaikenlaisten säiden varalta. Eväitä alkupäiville. Tarkoitus oli lomailla viikko Saariselän maisemissa. Viimeinen Syyskuun viikko. Yöllä oli käynyt ensimmäinen halla pihamaalla. Oli raikas hengittää. Tuntui viileältä. Heippa koti! Nyt lähdemme. Saa nähdä, onko kesäkukat vielä voimissaan viikon kuluttua? Autonmittari näytti -1. Pitkälle päivään oltiin pikku pakkasen puolella. Tien penkat olivat valkoisessa kuurassa. Tuntui tosi viileältä lämpimien säiden jälkeen. Mietin tuliko se villakerrasto mukaan? Onneksi tiet olivat kuivia ja hyvä keli ajella. Aamutaivas oli kauneimmillaan. Aurinko oli nousemassa. Sumua leijaili alavillamailla. Aamu enteli kuitenkin kaunista päivää. Välillä sukelsimme mystiseen sumuun. Ruuhkaa ei tiellä ollut lainkaan. Sunnuntai aamu. Kaikki olivat kotona nukkumassa. Hyvä tässä…

Haluaisin kertoa teille kauniin lämpimästä Syyskuisesta aamusta. Muistella yhdessä, kuinka mahtavia oli Syyskuun päivät. Tuona aamuna oli kuin Heinäkuu. Polku vie meitä eteenpäin. Kohta poiketaan polulta metsään. Metsäpolku seuraili kauniin sinisen Pitkäjärven rantamailla. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Se sai järven näyttämään siniseltä liplatukselta. Minua hieman jännitti, koska tiesin kallion jyrkkenevän kohta. Olimme vain kerran kulkeneet tätä reittiä ja silloin olin mennyt ylös nelinkontin. Nyt aioin suoriutua paremmin. Mahtavan upeita kalliomuodostelmia. Huippu on jossain tuolla ylhäällä. Ihminen näyttää täältä alhaalta pieneltä tuon kallion juurelta katsoen. Näkymä saa hiljentymään luonnon moninaisuuden rinnalla. Pitkäjärvi jäi taakse. Selvisin ylös kallion näköalapaikalle. Siellä oli tauonpaikka. Kahvia ja reissumies voileivät. Puhtia riittää taas jatkaa…

Muistelen meidän viimeistä kotimaan kesäkohdetta. En ymmärrä, mihin Elokuu vilahti. Ajattelin, kohta jatkan reissutarinointia. Sitten tuli työkeikkailua ja lusittiin ensimmäinen loppukesän flunssa. Kohta jaksan kirjoittaa, ajattelin taas. Päiviä vierähti nenäliinapaketti vierellä. Syyskuu alkoi. Intiaanikesä. Kaiken tietsikan päivitysten lataamisen jälkeen rauhoitun muistelemaan kaunista Heinäkuun lopun päivää Louhisaaressa. Tule mukaan. Astelimme arvokkaan näköistä koivukujaa kohti Kartanoa. Oikeastaan louhisaarenlinnaa. Sisällä kohtaa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Jo vuodesta 1650. Marsalkka Mannerheimin syntymäkoti. Louhisaarenlinna. Siinä se on seisonut vuosia. Ottanut vastaan monenlaisia, arvokkaitakin vieraita. Portit ovat avoimina ottamaan tämän päivän vieraat vastaan. Suorastaan kunnioitusta tuntien käymme portista linnanpihalle. Kuvaesittet eivät tee kunniaa tälle arvokkaalle rakennukselle. Tämä on itse nähtävä. Alakerranaulasta johtaa jykevät portaat ylempiin kerroksiin. Kierros alkaa…

Vielä vähän seikkailua Turussa Aurajoen rannoilla. Turun linnasta palatessa vierailimme Suomen Joutsenessa. Suomen Joutsen uljaista uljain Purjevene jo työnsä tehneenä. Eläkepäiviä viettämässä Aurajoen satamassa. Vierailijoille kertomassa entisistä ajoista. Laivankannella. Hyvin huollettu puinen kansi. Penkki, jossa matkustaja voi levähtää tai katsella laivan matkaa merenaalloilla. Tänä päivänä vierailija saa siinä istua ja kääntää katseensa ylös kohti mahtavia laivanmastoja. Pyöreitä pieniä ikkunoita. Aurajoki näyttää tyyneltä, vaikka ulkona tuulee kovaa. Joen toisen puolen maisemat eivät ole kauniita. Siellä rakennetaan uutta. Ikkunasta ehkä seurattiin merenkäyntiä. Ehkä myös kova aalokko pärski ikkunoihin saakka. Suomen Joutsen kesti urheasti myrskyiselläkin säällä. Eihän se muuten olisikaan nyt meidän nähtävillä. Näin mahtavalla ruorilla ohjattiin laivan kulkua. Ihminen näyttää pieneltä sen…

Tervetuloa Turunlinnan kierrokselle kanssamme! Suuresta portista astuessamme, olimme linnan sisäpihalla. Näyttää jännittävälle. Mikähän seinä tuossa on ollut? Nyt se on vain raunio. Linna näyttää suurelta ja onkin sitä. Puinen katossilta yhdistää eri linnanrakenuksia. Me emme päässeet käymään siellä. Paljon on kerroksia ja ikkunoita. Lähemmin tarkasteltuna. Ikkunoita kiertää kauniit koristeet. Niinhän, sen pitääkin olla. Ylhäisten ja kuninkaallisten kotilinnassa. Kierroksen aikana nousimme ja laskeuduimme monia, monia portaita. Jotkut olivat jyrkkiä ja mutkikkaita. Pakko oli vain jatkaa matkaa, jos halusi pysyä reitillä. Pieni ikkuna näytti valoa, minnepäin käännytiin. Olihan siinä vähän porraskaidetta apuna. Rohkeasti eteenpäin, niin oli kiinnostavaa tutustua linnaan. Kauniita ja arvokkaita maalauksia oli säästynyt. Ne kertoivat omaa tarinaansa sen ajan aikakaudelta.…

Kotimaanmatkailua 3. Turkuun ajeltiin kaatosateessa. Lähdimme ystäviä tapaamaan ja katselemaan Turun nähtävyyksiä. Kaksi yötä hotellissa. Katsotaan, mihin aika riittää. Illalla tapasimme ystävämme ruokailun merkeissä. Juttua meillä riitti ja kuulumisia vaihdettiin. Oli tosi pitkä aika, kun viimeksi tapasimme. Jatkoimme jutustelua täällä ihanalla kesäterassilla. Ilta oli lämmin, vaikka päivän sateet olivat vähän viilentäneet säätä. Lämpö vielä viipyili kesäillassa. Terassilla kuin etelän mailla. Aurajoen rannalla. Kesäjuomaa lasissa. En muista drinkin nimeä. Kauniin näköinen. Oranssia, raikasta, hedelmäistä ja paljon jäitä. Juuri sopivaa seurustelujuomaa. Seuraava aamuna lähdimme kävelylle Aurajoen rantabulevardille. Kukat reunustivat toisella puolella ja toisella puolella virtasi ikiaikainen Aurajoki. Mitä kaikkea se osaisi kertoa meille? Varmasti maisema joenrannalla on muutunut moneen kertaan. Joenrantaa seuraillen…