Unelmienaika

Kävelykierroksella Phuketin vanhassa kaupungissa. Aamulla oli taivaalta tullut vettä aika reippaasti. Sää oli sateen jälkeen tosi kuuma. Eipä sade paljon raikastanut. Tuosta portista sisään ja olemme kohta vanhassa keskustassa. Hellehattu päätä suojaamassa ja vesipullot eväänä. Hitaasti kävellen. Nyt ei oltu millään maratonlenkillä. Ihana Thaimaan lämpö. Vanha kellotorni liikenneympyrässä viitoittaa tietä oikeaan suuntaan. Tuosta tien ylitys ja kohti kaunista vanhaa kaupunkia. Tien ylitys olikin sitten toinen juttu. Saa tosissaan tarkkailla, mistä välistä pääsee tien yli? Liikenne tuntuu kaaottiselta. Siitä vaan piti puikkelehtia autojen, mopojen ja kaikenlaisten ajoneuvojen valistä. Minua hirvitti. Tiukasti mieheni repusta kiinni pitäen selvisin menoon mukaan. Huhheijaa, selvittiin. Vesipullosta huikat ja matkaan. Katujen varella talot ovat viehättäviä. Hyvin hoidettu…

Vaihtelua rantapäivään. Retki upeaan Centrall Festivall tavarataloon. Liukuportaita ylös ja alas. Minnepäin ollaan menossa? Tavarataloa lajennettu sitten viime kerrasta. Ostosparatiisi. Löytyy merkkituotteita. Alennusmarkkinoita. Jokaiselle jotakin. Ruokaravintoloita joka makuun ja viehättäviä kahviloita. Täällä voisi viettää koko päivän ja silti ei ehdi nähdä kaikkea. Jalat tuntuvat jo pässinlihalta muutaman tunnin kävelykieroksen jälkeen. Hieno paikka on. Katselmus ylhäältä alaspäin. Mihin seuraavaksi? Löytyisikö jokin kiva ravintola? Pääsisi jalkoja lepuutamaan ja kahvittelemaan. Upeita näkymiä alakerroksiin. Iloinen shoppailija! Löytyi kaunis t-paita kotiin vietäväksi. Suomen kesäisiä päiviä odottamaan. Eipä varmaan tule samanlaista vastaan Lahden kaduilla. Löytyi huilauspaikkakin sopivasti, kohta jatkamme kiertelyä. Vaikka täällä tulee sokeaksi, tavaran paljouden huumaamaksi. Taidetta matkan varrella. Pysähdymme ihastelemaan mahtavaa upeaa riikinkukkoa. Kyllä…

En ole ollut pitkään aikaan linjoilla. Toivottavasti ette ole unohtaneet minua?Talvi oli pitkä ja harmaa. Mitään ei oikein tapahtunut. Odotimme vain Thaimaan lomaa. Phuketissa lomailimme kolme viikkoa. Raukeita, lämpimiä päiviä. Tummia kuumia tropiikin iltoja. Lämmin meri. Mitä, muuta voi lomalainen toivoa? Kotiin palasimme Pääsiäisenä. Kylmä viima iski luihin ja ytimiin jo Helsinki – Vantaalla. Olimme Suomessa. Missä kevät viipyilee? Tätä se nyt on ollut. Aika meni tuliaisflunssaa parannellessa. Nyt Toukokuun toisella viikolla sää tuntuu vähän lämmenneen. Jospa se nyt tästä? Nyt on aika palata muistoihin ja kertoa pieniä kohokohtia kauniista Phuketin reissusta. Lähdetkö mukaan? Tämän kauniin puiston kautta kuljimme aamiaiselle ja päivälliselle joka päivä. Lintujen laulaessa meille aamukonserttiaan. Suihkulähteiden solina.…

Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa. Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään. Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa. Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin. Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät…

Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan? Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin. Metsän…

Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…