-
Retki Linnaistensuolle
Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa. Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään. Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa. Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin. Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät…
-
Talviretki metsään
Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan? Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin. Metsän…
-
Ystävänpäivä
Ystävänpäivää vietettiin taas 14 Helmikuuta. Monesti ystävyyttä verrataan villasukkiin. Lastenlaulussa kerrotaan myös: Ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää…! Se on varmaan aika osuva vertaus. Ystävyys kestää yhteiset murheet. Yhteinen ilo on ihana tunne. Ystävän tietää olevan olemassa, vaikka hän asuisi kaukana. Tavatessa juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Toisaalta, jokainen päivä on ystävänpäivä. Se on arjen pieniä tekoja. Hymy kohdatessa. Auttamisen halu. Vastavuoroisuus. Lämmin halaus. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Mitä mieltä sinä olet? Ajattelin ilahduttaa kotona ja leipoa sydämmellisiä pipareita. Nyt oli niiden aika. Piparien nimi on, Tonttutytön vadelmasydämet. Jouluksi en ehtinyt näitä leipoa. Minusta ne käyvät ja maistuvat hyviltä näin Ystävänpäivänä. Vielä, niitä on jäljellä. Ne ilahduttavat vielä…
-
Sumuinen Tammikuu
Tammikuu 29. 1. – 31.1. 2025 Erilainen Tammikuu kuin koskaan muistamani meineiden vuosien takaa. Ensin oli lunta enemmän kuin tarpeeksi. Sitä ajatteli koko talven olen yhtä luminen. Pakkasiakin oli oikein kunnolla. Sitten kaikki muutui. Vettä, räntää, lunta ja kaikkea mahdollista taivaan täydeltä. Aamut ja illat olivat pimeitä. Päivälläkin sai pitää valoja, jotta näkisi lukea tai tehdä jotain tarkkaa työtä. Minun mielialaa piristi vierailut Hawkhillin maisemissa. Vaihtelua tavallisen arjen tohinoihin. Kävin myös muutamia päiviä päiväkodissa keikkailemassa. Aina löytyy jotain positiivistakin. Tammikuun viimeinen viikko. Päivät olivat sumuisen kosteita. Vettä sataa ropisteli ikkunoihin tai muuten vaan tihutteli ihan varmuudenvuoksi. Kaitlammen jäällä voisi melkein harrastaa jäävesihiihtoa. Ehkä se onkin tulevaisuuden uusi laji, jos talvet…
-
Valkoista
Kävelen valkoisessa maailma. Sinisessä hämärässä. Hiljaisuudessa. Koivujen oksilla huurteiset kiteet. Katoan valkoiseen maisemaan. Pakkasen nipistävä viileys. Punaiset posket. Vastakohta valkoiselle. Illan pimeys. Valkoinen valaisee. Yläpuolella taivaan tähtivyö. Talvi. Valkoinen talvi. Syvä rauha itsessäni. Mervi 2025 Eilen illalla vietimme ystävien kanssa perinteistä runoiltaa. Minun kirjoittama runo kertoi tällä kertaa valkoisesta talvesta. Kuulimme erilisia koskettavia runoja. Ihon alle meneviä. Jaoimme menneen vuoden iloja ja suruja. Keskustelu aiheeksi nousi puhuttava ikääntyminen. Puhuttavaa oli myös naiseus ja siihen liittyviä ilonaiheita ja ropan muutoksia. Nautittiin myös pitkistä aamuista. Ei olut kiire minnekään. Osalla meistä oli vielä työuraa jäljellä ja osa teki keikkailutyötä. Kaikki ei kuitenkaa ole niin vakavaa ja surullista. Meillä oli myös nauru herkässä.…
-
Talvimökkeilyä
Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai. Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen…
-
Ihana Joulu 2024
Tänään Tammikuun kahdeksas päivä. Koko päivän on maisema näyttänyt sumuiselta. Pihasta ei juuri pidemmälle ole näkynyt. Lumikolaa sai kyllä työnnellä tarpeeksi. Ajatukseni palaa jouluntunnelmiin meillä kotona. Joulu meni taas nopeasti ja arki koitti. Haikeudella olen laitellut hellästi tonttuja omiin laatikoihinsa. Jouluiset pöytäliinat kauniisti taiteltuna kaappiin. Pikkuista piparimökkiä ei olla vielä raaskittu syödä. Mielestäni mökki vie ajatukset Saariselän maisemiin ja jonnekin autiotuvalle. Ikkunassa on vielä meidän joulukylä. Muistan kuusen huumaavan tuoksun, kun se tuotiin sisään. Se sai tähden latvaansa. Jos tarkaan katsot, niin näet kauniin enkelin heti tähden alla. Hopeanauhaa välkehtimään kynttilöiden valossa. Erilaisia joulupalloja matkan varrelta poimituja ja lahjaksi saatuja. Valkoisia hohtavia lumihiutaleita leijailemaan oksistoon. Se tunne, kun kuusi oli…
-
Joulu saapuu satumetsään
Missä on Satumetsä? Se on kaukana. Kotimetsiemme tuolla puolen. Korkeiden vuorten takamailla. Vuoret ovat suuria. Huiput hipovat taivaan pilviä. Jostain sieltä vuorten toiselta puolelta johtaa pikkuruinen polku kohti Satumetsää. Vanhan kelottuneen puunrungossa on opaskyltti. Lähde kanssani seuraamaan opastetta. Pieni valkoinen talvihiiri on oppaana. Metsässä voi tavata ihan tavallisia eläimiä. Karhuja, jäniksiä, kettuja. oravia, hiiriä, poroja, viisaan pöllön ja pikkuisen valkoisen talvihiiren. Siellä asuu myös peikkoperhe, keijuja ja metsänhaltija. Hiiriä, jotka pukeutuvat tyylikkäästi. Voit, ehkä tavata tontunkin. Syksyn lämpimät päivät vaihtuivat äkkiä kylmemmäksi. Tuuli vei mennessään puiden värikkäät lehdet. Talvi on tulossa. Lunta on satanut monena päivänä. Metsä on muuttunut valkoiseksi. Sää tuntuu kylmältä. Peikkoja paleli. Isä – peikko sanoi, ”…
-
Joulukuun aikaan
Aikainen Joulukuun aamu. Postinhaku reissu. Hämärää, hiljaista. Maisema on kietoutunut siniseen hämärään. Lumiset puut ja pensaat näyttää valkoisilta. Kaikki muu ympärillä on sinistä. Astelen hiljalleen ja varoen etten rikkoisi tätä hiljaista rauhaa. Joulukuun sininenhetki. Astelen kohti lyhdyn valoa. Keltaista lämmittävää valoa. Postilaatikon määränpää. Yritän pitää huolta, että jokaisena Joulukuun päivänä pihatieltä kääntyessä talolle, palaisi valaiseva lyhty. Se toivoittaisi kotiin saapujan tervetulleeksi. Mukava on kotiin palaavan myös seurata lyhdynvaloa. Eräänä pakkasaamuna pihalla oli pitsimäistä lunta. Ihanaa valkoista, pumpulimaista pitsiä. Luonto saa ihmeitä aikaan. Talventaikoja. Edellisenä päivänä oli ollut märkää ja lauhaa. Yöllä oli pakastanut ja märkä lumi oli jäätynyt pitsimäiseksi ihanuudeksi. Pakkaspäivän ilta. Pastellinvärinen auringonlasku. Herkän kaunis lumista maisemaa vasten. Talviko…
-
Joulu lähenee
Marraskuussa sää vaihteli. Välillä satoi vettä kaatamalla. Lunta tuprutteli seuraavaksi. Ajateltiin jo talven saapuvan. Kaamosta karkoitetiin laittamalla ulos valoja. Ne näyttivät kauniilta lumisten oksien lomasta. Tämäkin lumi suli pois. Ystäväni kanssa ihmettelin tätä sään rajua vaihtelua. Täytyy uskoa vähitellen ilmaston muutokseen. Ystäväni sanoi kauniisti, olemme kuitenkin saaneet kokea jo monta pientä talvea tänä syksynä. Voiko enään kauniimmin ajatella. Niinhän se on. Pieniä valkoisia hetkiä kuin lupaus talven saapumisesta Marraskuun viimeisellä viikolla alkoi päiväkodin joulunodotus. Eräänä aamuna töihin tullessani työkaverini oli loihtinut satumaisen kauniin jouluikkunan. Tähtien valoa. Tontun tiukujen helinää. Kuulet varmasti, jos uskot joulun taikaan. Hopeisessa metsässä käyskenteli myös eläimiä. Ulkona maassa kevyt lumiharso. Suloinen tonttu istuu joulumekossaan odotellen Joulua.…