Unelmienaika

Sunnuntai. Aamutaivas aukeni sinisenä ja aurinkoisena. Tuo metsäpolku houkutteli meitä lähtemään kohti Iisakkipää tunturia. Se kohde oli meiltä jäänyt käymättä myös. Aina löytää uusia polkuja Lapissa kulkiessa. Polulla ollaan menossa. Iloisena alkaa meidän retki. Aurinko saa hymyn huulille. On sillä mahtava voima. Hiljainen metsä ympärillämme. Polku seuraili solisevaa puroa. Purossa oli pikkuisia putouksia siellä täällä. Vettä virtasi puroissa runsaasti. Lumien sulamisvedet vielä liikkeellä. Puro laskee varmaan Luttojokeen. Niin, arvelimme. Kyllä oli kaunista ja puronsolina seurasi meitä aika pitkälle. Puron penkareella kasvoi vaaleanvihreitä hentoja varpuja koko matkan. Pysähtyä täytyy ja kuunnella, kuinka puro jatkaa solisten matkaansa. Ihankuin sillä olisi kiire eteenpäin yhtyäkseen suurempaan joenuomaan. Nuo lyhyt kasvuiset vaivaiskoivut metsänkätköissä ja tunturissa…

Juhannuspäivän aamu. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Mihin mennään tänään? Kohti Rumakurua. Emme ole aikoihin käyneet siellä. Sieltä olisi kiva jatkaa matkaa Pessinlammelle, mutta kunhan ensin olemme Rumakurulla. Sitten matkaan. Polku oli yhtä kivikkoa. Nousua ylöspäin. Ihana sää antoi voimia ja iloista mieltä. Ylitimme muutamia tunturipuroja. Tämän puron yli päästiin siltaa kulkemalla. Joissakin ylitys tapahtui kiveltä kivelle hyppimällä. Kieli keskellä suuta, ettei saa märkää jalkakylpyä. Puronrannalla oli hyvä levähtää ja kuunnella veden solinaa. Yhä ylemmäs tunturiin kiivetessä maisema näkyi kaukaisuuteen. Metsäinen vehreä maisema. Takana kaukaiset tunturit, jotka jatkuivat yhtenä jonona vierivieressä. Sää jatkui vain kauniina. Vaatetusta sai vähentää, niin oli lämmin. Yhä ylemmäs kiivettiin. Ollaan jo ihan itsekin tunturimaisemassa.…

Pitkän ajomatkan jäkeen aloimme lähestyä Saariselkää. Juhannusta viettäisimme siellä. Viimeinen pysähdys ennen määränpäätä kauniin järven rantamaisemissa. Oli tyyntä, kaunista ja valoisaa. Yksi haittapuoli oli äkkiä ilmestyneet hyttyset. Tuuli oli tyyntynyt illaksi. Silloin hyttysparvet kirmailivat innoissaan. Ei ne meitä haitanneet. Eikä pistelleet. Katso tuota maisemaa. Sininen järvi. Kauempana näkyy pikkuinen saari. Pilvistä, mutta valoisaa. Matka ei heti jatkunutkaan, koska huomasin kosteikolla pikkuisia pinkkejä kukkasia. Ihania, pieniä, kauniita. Nyt on se vuodenaika , että suot on kauneimmillaa, Matkan varrella ihasteltiin tupasvillojen kauneutta ja suopursujen kukintaa. Suot näyttivät valkoisilta. Nyt täytyy jatkaa matkaa, ettei tule liian myöhäinen ilta. Ei sen kuitenkaan ole väliä, koska yötä ei ole ollenkaan. Täyttyy sitä kuitenkin jossain vaiheessa…

Eräänä Toukokuisena päivänä retkeilin Haukkasuolla. Sää enteili kesäntuloa, niin oli lämmintä. Juuri ihana päivä lähteä luontoon rauhoittumaan. Pitkospuita on aina ihana kulkea. Tuntee olevansa pidemmälläkin eräretkellä. Metsäkahvit. Kuule tuulen huminoita. Tunne metsäntuoksu. Hiljaisuus. Anna kaiken kiireen ja ikävien asioiden mennä menojaan. Olla vain tässä. Metsäkahvilassa. Tuntea, kuinka rauha palaa minuun. Istuin kauan tässä omissa ajatuksissa. Tunsin kuinka hiljaisuus rauhoittaa mieltä. Reppu pakattuna takaisinpäin kohti Anna huvilaa. Kallioiden välissä kiemurteli ylöspäin pikkuruinen polku. Välillä pysähdyin ihailemaan mahtavaa kalliomuodostelmaa. Ne ovat, niin suuria. Sää oli edelleen ihana. Taivas sininen. Ei pilven haituvia missään. Mikäs tässä oli kiivetessä. Kohta jo huipulla. Aina lumoavat jäkäläkalliot suon yläpuolella. Yksin en ollut metsässä. Kaunis lintujen laulu…

Songkran Festival / Thaimaanlainen Uusi – Vuosi 2025 Are you ready! Juhlat ja hauskanpito on alkamassa. Tähän päivään kuuluu suomeksi sanottuna hervottoman hauska vesisota. Kukaan ei selviä kuivana. Kaikki kastelleen. Kyllä olimme tietoisia näistä tavoista, mutta emme olleet koskaan osallistuneet. Pahaa aavistamatta otimme juhlakutsun vastaa hotellin puistoon. Käyskentelimme puutarhassa ja ihastelimme juhlapaikkaa. Juomaa, jäätelöä, lapsille ohjelmaa ihan kaikkea. Huomasimme kyllä suuret vesitynnyrit, joissa uiskenteli pikku kippoja. Emme silloinkaan vielä osanneet aavistaa, että mekin ollaan vaarassa kastua. Juhlaparaati on saapunut rummut päristen. Kohta alkaa veden ruiskutus ympäriinsä. Pakoilen ja lymyän puiden siimeksessä. Ei auta! Minut löydetään. Tämä on kuitenkin vähäistä, mitä onkaan kylillä? Kyllä kastuu ihan reippaasti. En minäkään tunne armoa,…

Phuket Touwn. Vihdoin löysimme pikku tien, joka johtaa kartanomuseoon. Paikalliset neuvoivat avuliaasti tien perille. Kysyvä ei ulkomaillakaan eksy.Tie näytti ihan viidakkotieltä. Mitähän on tien päässä? Varjonpuolella yritettiin kulkea. Kuumaa, mutta kaunista ja jännittävää. Tule mukaan! Vau, siinä se oli! Kartanon olivat rakennuttaneet Thaimaan – kiinalaiset kauan sitten. Talon alakerta on museona ja yläkerrassa asuu omistajat. Samaa sukua kuin aikojen alussa. Pääsymaksu ei ollut huimaava. Kengät jätettin ulos vieraanvaraisesti, niinkuin Thaimaassa on tapana. Opas kertoili meille kartanon huoneista ja historiasta. Näin ennen elettiin Phuketissa. Sisäpihan tunnelmaa. Voi astia menneiden aikojen kauneutta. Ehkä vähän fiksausta kaipaisi. Muuten kaunista ja kiinnostavaa. Tulipas tästä kummallisen mallinen kuva. Siitä viis. Parempi kuva sisäpihan altaasta. Siellä…

Kävelykierroksella Phuketin vanhassa kaupungissa. Aamulla oli taivaalta tullut vettä aika reippaasti. Sää oli sateen jälkeen tosi kuuma. Eipä sade paljon raikastanut. Tuosta portista sisään ja olemme kohta vanhassa keskustassa. Hellehattu päätä suojaamassa ja vesipullot eväänä. Hitaasti kävellen. Nyt ei oltu millään maratonlenkillä. Ihana Thaimaan lämpö. Vanha kellotorni liikenneympyrässä viitoittaa tietä oikeaan suuntaan. Tuosta tien ylitys ja kohti kaunista vanhaa kaupunkia. Tien ylitys olikin sitten toinen juttu. Saa tosissaan tarkkailla, mistä välistä pääsee tien yli? Liikenne tuntuu kaaottiselta. Siitä vaan piti puikkelehtia autojen, mopojen ja kaikenlaisten ajoneuvojen valistä. Minua hirvitti. Tiukasti mieheni repusta kiinni pitäen selvisin menoon mukaan. Huhheijaa, selvittiin. Vesipullosta huikat ja matkaan. Katujen varella talot ovat viehättäviä. Hyvin hoidettu…

Vaihtelua rantapäivään. Retki upeaan Centrall Festivall tavarataloon. Liukuportaita ylös ja alas. Minnepäin ollaan menossa? Tavarataloa lajennettu sitten viime kerrasta. Ostosparatiisi. Löytyy merkkituotteita. Alennusmarkkinoita. Jokaiselle jotakin. Ruokaravintoloita joka makuun ja viehättäviä kahviloita. Täällä voisi viettää koko päivän ja silti ei ehdi nähdä kaikkea. Jalat tuntuvat jo pässinlihalta muutaman tunnin kävelykieroksen jälkeen. Hieno paikka on. Katselmus ylhäältä alaspäin. Mihin seuraavaksi? Löytyisikö jokin kiva ravintola? Pääsisi jalkoja lepuutamaan ja kahvittelemaan. Upeita näkymiä alakerroksiin. Iloinen shoppailija! Löytyi kaunis t-paita kotiin vietäväksi. Suomen kesäisiä päiviä odottamaan. Eipä varmaan tule samanlaista vastaan Lahden kaduilla. Löytyi huilauspaikkakin sopivasti, kohta jatkamme kiertelyä. Vaikka täällä tulee sokeaksi, tavaran paljouden huumaamaksi. Taidetta matkan varrella. Pysähdymme ihastelemaan mahtavaa upeaa riikinkukkoa. Kyllä…