-
Joulukalenteri päivä 1
Jouluhiiri oli herännyt jo aikaisin. Sitä ei nukuttanut yhtään. Hiirulaisen viikset vipattivat jännityksestä. Nyt saa sytyttää jouluvalot. Ovea reunusti havuköynnös. Se oli täynnä pikkuruisia valoja. Lyhdyssä paloi keltaiselta näyttävä valo. Se valaisi sisälle tulijaa. Sisällä salaisuuksien portailla loisti myös kodikas valo. Jouluhiiri huokasi onnellisena: ” Kaunista ja valoisaa. Aamukin näytää valoisammalta. ” Kurkistetaan portaikkoon. Ensimmäisellä portaalla näkyy paljon taikapölyä. Nyt täytyy puhaltaa. Kokeile. Pölyn alta pilkotti jotain. Sieltä löytyi kirjain N. ” Mitä tämä tarkoittaa ? ” mietti Jouluhiiri. ” Jos jokaiselta portaalta löytyy erilainen kirjain. Hmm! Kannattaa kirjoittaa kirjaimet muistiin. Tämäpä on jännittävää.”
-
Joulukalenterin avaus 30.11.-23
Olen pieni harmaa hiirulainen. Kaikki kutsuvat minua Jouluhiireksi, koska pukeudun punaiseen lakkiin ja punaiseen puseroon. Asun suuren talon kelohonkatuvassa. Siellä minulla on oma koti. Sinne johtaa saperäisen näköinen ovi. Oven avatessa huomaat portaikon, joka nousee ylös korkeuteen. Rappusia on 24, niinkuin on päiviä Jouluun. Portailla on jouluntaikapölyä. Taikapölyn alle on kätketty salaisuuksia. Joka portaalle omansa. Aina Jouluaattoon asti. Lähdetkö Jouluhiiren matkaan kohti Joulua? Huomisesta alkaen Jouluaattoon asti jokaisen päivän aamuna. ” Voiko jo sytyttää jouluvalot ” tuumii Jouluhiiri. Ei vielä ! Malta huomiseen. Tarina lämminhenkisestä Joulun odotuksesta, ystävyydestä ja erilaisuudesta.
-
WEISTE WANHA VILLA
Viime viikolla vierailimme Helsingin Pukinmäessä Weiste Wanha Villassa. Talo huokui historiaa. Ympärillä vanhat tehdasrakennukset. Täällä valmistettiin Suomen ensimmäiset joulukoristeet 1800 luvulta lähtien. Villassa asui tehtaanomistaja. Tänä päivänä siellä on joulupuoti. Kauniin ikkunan ohi kävellessä huomasin tontturivistön ikkunalaudalla. Raitapaitaan, punalakkiin ja harmaisiin housuihin pukeutuneena. Odottamassa, jos joku ottaisi mukaansa ne omaan joulukotiinsa. Yläruudukossa roikkui kultainen tähti tai ehkä lumihiutaleen muotoinen koriste. Pihapöydällä oleskeli kaksi hiirulaista suuren, oranssin, mehevän kurpitsan kanssa. Ikäänkuin hiirukaisilla olisi ollut vilu. Siinä ne värjöttelivät lunta hartioillaan. Ovenvartija Tonttu toivotti vieraat tervetulleeksi joulupuotiin. Harvoin sitä pääsee noin suurta Tonttua halaamaan. Mieleni oli odottavan jännittynyt sisään astuessa. Eteisestä oikealle avautui ovi villan keittiöön. Puulämmitteinenhella ja kauniit entisöidyt kaapit loivat…
-
Nyt on aika
Pakkaspäivät ovat saapuneet. Kasvoilla tuntuva hyinen viima saa posket punaisekseksi. Tuulee varmaan pohjoisesta. Järvi on saannut rannoilleen kuurankukkia. Jää on ohutta ja kirkasta kuin peili. Aurinko taivaanrannassa näyttä kalpealta, mutta tuo valoa lyhyeen päivään. Nyt on aika kaivaa korinpohjalta esiin lempijoulusukat. Sain sukat valmiiksi viime jouluaatonaaton yönä. Myöhään puolenyön tienoilla ompelin vielä tontuille nykeröneniä. Sainpahan sukat valmiiksi ja aattoiltana minulla oli uudet joulusukat. Kaivoin ne ajoissa käyttöön, kun viime joulun käyttöaika jäi lyhyeksi. Joulusukat tuovat mukavasti joulutunnelmaa. Mielessäni ajattelen tonttujen kurkkivan tuntereiden lomassa. Lumihiutaleita leijuu hiljalleen jouluyössä. Valkoisia hiutaleita kevytä kuin höyhenet. Toiset hiutaleet näyttävät illan sinisessä hämärässä jäisen turkoosilta. Tämä on joulu – unelmaa parhaimmillaan. Näissä sukissa tein ensimmäiset…
-
HAWKHILL 9.11.-23
Marraskuinen torstai aamu. Sumua kaikkialla. Kaitlampi oli kaunis siniseen hämärään kietoutuneena. Tänään on myös tarkoitus lähteä maastoon. Millainen näkyvyys mahtaa olla ylhäällä Haukkamäellä? Maisemapaikalta ei varmaan lammelle näy. En jäisikään huipulle istuskelemaan, vaan jatkaisin matkaa kohti ennallistettua suota. Yöllä kuulin, kuinka sade ropisi kattoon. Oli mukava kietoutua peiton sisälle ja jatkaa unia. Sade oli kuin unimusiikkia. Aamulla huomasin kuinka ihastuttavat koristeet puut olivat saanneet oksilleen. Pisarat näyttivät läpikuultavilta timanteilta. Pihasta kuljin ohi historiaa huokuvan heinäseipäistä rakennetun aidanteen ohi. Vähän matkaa tietä pitkin ja sitten lähtee polku jyrkään nousuun. Minä kyllä vähän menin helpoimman kautta. Kiersin Korpelan laavun kautta. Sieltä matkanteko oli loivempaa. Jyrkempi osuus näytti märän liukkaalta yöllisen sateen jäljiltä.…
-
HAWKHILL
Marraskuu 8.11.-23. Syksy on saapunut Haukkamäelle. Ensi yöksi majoitumme Villa Einoon. Mökki ikäänkuin toivottaa meidät tervetulleeksi. Sisällä onkin lämmintä ja viihtyisää. Harmaa pilvikatto peittää taivaan. Päivälläkin on hämärää. Kaitlampi on tyyni. Tuulikin on hiljaa, eikä lammen pinnalla näy värähdystäkään. Vastarannan havupuut katsovat kuvajaistaan lammen vedestä. Lehtipuut seisovat tummina ja vakaina hahmoina, valmistautuen talveen. Minun mieleni haluaa jo kiivetä Haukkamäen huipulle. Muistan sen kauneuden keväällä. Nyt siellä varmaan näyttää erilaiselta ja syksyiseltä. Matkalla huipulle huomaan kaunista luonnon rakentamaa aluskasvillisuutta. Puunrungon juurella on tuuhea kasvuinen sammalmätäs. Puunjuurakon alle johtaa jokin kolo syvälle maanuumeniin. Ehkä siellä on pikku hiirulaisen lämmin talvipesä? Metsä ei ole pelkää harmaata ja lehdettömiä puita. Vihreää löytyy paljonkin. Ikivihreät…
-
SADEPÄIVÄ
Marraskuinen sadepäivä. Viime viikolla talvi teki tuloaan. Tänään lumiset maisemat olivat kadonneet. Tienoo oli muuttunut harmaan sumuiseksi. Lähdin kuitenkin ulkoilemaan. Sade ei haitannut. Ulkona oli hyvä hengittää. Sää oli kuitenkin lämmin. Matkan varrella voi löytää jotain kaunista harmaudesta huolimatta. Sadepisarat pirskahtelivat ja tanssivat pikku puron pinnassa. Pisaroiden koskettaessa veden pintaa syntyi kauniita eri kokoisia renkaita. Jäin katselemaan vesirenkaiden muodostumista. Ne olivat kaikki erilaisia. Suuria, pieniä ja monta rengasta sisäkkäin. Jostain puron pinta sai kauniin valoisan heijastuksen. Kuului vain sateen ropinaa. Muuten oli ihan hiljaista. Vain yksinäinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Jatkaessani matkaa katseeni kiinnittyi linnunpesään. Sitä en ole huomannut aikaisemmin. Lehdetön puu paljastaa kuin salaisuuden. Taidokkaasti rakennettu pesä kuin insinöörin…
-
KUURANKUKKIA
Syyshalla väritti luonnon värikkääksi. Pihlajanlehdet näyttivät kullankeltaiselta auringon valossa. Taivas oli sinistä sinisempi. Pihalampi sai kauniin pitsimäisen jään peitokseen. Veden pinnalle pudonneet lehdet peilasivat jään alta kirjavan värisinä. Minulla oli menossa kuurankukkasukka projekti. Alku näytti lupaavalle ja kuurankukat tulivat kauniisti esiin valkoisesta. Ohjeessa oli lankana 7 veljestä harmaata ja valkoista. Vaihdoin harmaan siniharmaaseen. Mielestäni se kuvastaa pakkaspäiviä ja illan sinistä hämärää. Annas olla, kun piti aloittaa kantapään kavennukset. Ohje oli erilainen kuin olin tottunut. Yritin kyllä monta kertaa, mutta tulos ei ollut kovin siisti. Siitä ei syntynyt kuin purkulankaa. Pikkuisia nuppaantuneita keriä. Joskus ei vaan ohje mene jakeluun. Varmasti ihan kaunis onnistuessaan. Aloitin soveltamaan omaa mallia. Kantapää yksivärinen siniharmaa ja…
-
KELTAINEN
Jos minulla olisi keltainen sadetakki. Piiloutuisin kaiken keltaisen keskelle, eikä kukaan minua näkisi. Piiloutuisin kaikilta ja kaikille. Kyyköttäisin mättäällä. Etsivä ei minua löytäisi. Olisin yhtä keltaisen kanssa. Soluttautuisin sinne keltaiseen metsään. Tunturien syliin. Omia ajatuksia tutkisin. Keltainen syysaurinko lämmittäisi. Olisin sisältä lämmin. Riisuisin keltaisen sadetakkini. Palaisin taas elämän vietäväksi. mi. 2023 Muistoja Saariselän kauniista ruskaretkestä parin vuoden takaa. Pienen runon arvoinen maisema avautui kaikkialla. Tunturit, ruska ja hiljaisuus.
-
NORPPAPOLULLA
Nyt on aika istahtaa kirjoittelemaan ja kuunnella Lokakuun tuulen tuiverrusta. Muistot palaa Syyskuun viimeisen viikon keskiviikkoon. Sää oli vielä lämmin. Aurinko suostui näyttäytymään harvakseltaan. Juuri sopiva patikointi sää Puumalan Norppapolulla. 11 km edessäpäin. Reitti oli meille ennestään tuttu aikaisemmilta retkiltä. Muistot kuljettaa meidät aina takaisin näihin Saimaan rantamaisemiin. Meillä oli mökki täällä ja mökkielämä kultaa ihanat muistot. Se on tuo kirkas vetinen Saimaa, metsän hiljaisuus ja rauha. Polut seurailee järven rantamailla. Aurinko sihtaa jostain pilviverhon takaa ja heijastelee tyynen järven pinnalla. Jylhät kalliot vartioivat järveä. Ylhäällä kalliolla seistessä järvi on kaukana alhaalla. Tuntee itsensä kukkulan valloittajaksi. Reunalle ei uskalla mennä. Pudotus on niin korkealta. Kaunista. Luonnon muokkaamaa maisemaa jo aikojen…