Unelmienaika

Viimeinen päivä, 26.9. Päätimme vielä kiivetä Kaunispäälle maisemia katselemaan. Pilvet viipyili tänäkin aamuna taivaalla. Taivaanrannassa kaukana näkyi siniseltä näyttäviä tuntureita. Rinne näytti keltaiselta ja oranssilta. Ohitimme pikkuruisen lammen. Haikeudella katselimme näitä maisemia. Kohta jo häviää kaunis maaruska. Yöpakkaset koristaa varvut ja heinätuppaat valkoisella kuuralla. Ylöspäin taas mennään. Nyt on kevyt kulkea. Reppu ei paina selkää, eikä tarvi kantaa nuotiopuita selässään. Polulla pikkuisen juurakkoa. Tässä mennään kaikessa rauhassa. Pilvet näyttää tummilta. Ei ole sadetta luvassa. Olisi ollut hyvä sää lähteä, vaikka minne. Viisas valinta huipun jaloittelu, koska huomenna istutaan taas autossa koko päivä. No, Se on vasta huomenna. Nyt nautitaan raikkaista lapintuulista ja Kaunispään maisemista. Ylös mennään. Eihän tästä maisemasta haluaisi…

25.9. se on viides retkipäivä. Eilen luppoiltiin mökillä. Sää oli sateinen. Toisaalta sade päivä oli tervetullut. Saimme levätä eilisen rankemman retken jälkeen. Kävimme Saariselän uudessa Kuukkelikaupassa. Hieno uusi kauppa. Täydensimme vähän eväsvarastoa. Ostimme myös hillapossumunkit. Ne kuuluu traditioon. Ilman niitä ei voi lähteä Lapista pois. Maku ei pettänyt nytkään. Kartasta etsimme uutta reittiä. Rönkönlammella ei olla koskaan käyty. Eikä kuultukaan sellaisesta lammesta. Sitten uusia polkuja päin. Jaksatko vielä olla mukana? Reitti lähtee Laanilasta. Rönkönlampi. Se kuulostaa pieneltä metsälammelta. Pienen polun päässä. Eihän ne unelmat aina käy toteen. Väylä oli taas leveää reittiä kulkea. Jotain kaunista aina löytyy. Joen ylitys sillalla pysähdyimme nauttimaan maisemasta. Välillä poikkesimme metsään kulkemaan. Rönkönlammella. Kaunis Pikkuinen…

23.9. Neljäs retkipäivä. Täällä Kaunispään huipulla tuulee kovaa. Aurinko välillä paistaa. Siitä on kauan, kun viimeksi kävimme Pessinlammella. Se on meidän lempipaikka. Millainen se nyt on? Mietitään, onko nuotipaikkaa olemassa? Ei ainakaan nuotiopuita. Ei viimeksikään ollut. Minun reppuun pakattin puita nuotiota varten. Ensin on autolla ajo Kiilopäälle. Sieltä kävellään kohti huippua. Laskeudutaan jyrkää kivipolkua kohti Luulampea. Sieltä etsitään vanha polku Rumakurulle päin. Ennen Rumaakurua lähtee metsäpolku kohti Pessinlampea. Sieltä sitten jostain takaisin Kiilopäälle. Lähtisitkö tälle reitille meidän kanssa? Kyllä me siitä selvitään. Kiilopäältä kuljemme moderneja pitkospuita kohti Ahopäitä. Tästä se reissu alkaa. Näin polku meitä vie. Kauniissa tunturimaisemissa. Tuuli tuntuu myrskyltä. Mökillä ajattelin, onko liian vaarallinen tuuli. Täällä nyt ollaan…

22.9. Tänä päivänä suunnitteilla Iisakkipään kierros. Sää pilvipoutainen. Sadetta ei ole luvattu. Jostain pilvenraosta aurinko yritti pilkottaa. Olihan sää vähän hämäräisempi eilisen auringonpaisteen jälkeen. Hyvä näkyvyys oli silti. Toiveissa Iisakkipään huipulta näkymä kauas. Jalatkin tuntui tänään ihan omilta. Aloitimme reissun kiipeämällä ylös kalliolle. Oikaisimme vanhaa polkua pitkin. Se oli lyempi kuin valmis merkattu luontopolku. Eihän se lyemmältä tuntunut ollenkaan. Välillä piti ottaa hengitysharjoituksia. Ettei puuskuttaisi, niin paljon. Pääsimme ylös kalliolle. Pauli jo ehti kuvailemaan, ennenkuin olin ylhäällä. Jaksatko tänään lähteä Iisakkipäälle? Tule vain mukaan. Ennenkuin olimme tässä vaiheessa, olimme kavunneet jyrkkia rappusia ylös. Kuunnelleet pikku purojen solinaa. Taas kiivenneet rappusia. Tulihan nyt rappustreenejä tällä kierroksella. Sitten taas polkua ylöspäin. Joka…

21- 9. Toinen retkipäivä alkamassa. Reitti suunnitelma: Kaunispäältä alaspäin kohti Palo – ojan kotaa. Siellä evästauko ja Luttosuon poikki luttoreitille kohti Kaunipäätä ja mökille. Aurinko valaisi maisemaa tänä aamuna. Tuntureilla tuntui kuin olisi ollut lähempänä taivasta. Maisema avautui kaukaisuuteen. Lähdetkö tänä kauniina aamuna meidän mukaan? Siitä sitten alaspäin. Huikea sää. Tuntureita näkyy kaukana edessä. Paulilla eväsreppu mukana. Makkaroita, kahvia, reissumiestä ja energiajuomaa. Meillä mukana hyvää mieltä ja retkeilijän reippautta. Ainakin vielä näin aamusta. Mikä ihanuus meitä odotti? Punaista! Varovasti sovitamme askeleita, ettei yksikään kaunis varpu särkyisi. Niin, on kaunista. Kauniimpaa kuin koskaan ennen. Tämmöistä luonnon kauneutta emme näin loistokkaana ole nähneet. Tuo kaukainen maisema. Avaraa. Me pienet ihmisen kaikkeuden äärellä.…

20. 9. Lähdössä ollaan. Repussa evästä ja juomaa. Näin ensimmäisenä päivänä vähän lyempi reitti jalkoja säästellen. Mikä täällä nyt lyhyempi reitti sitten onkaan? Sää oli pilvipoutainen hyvä sää lähteä metsään. Näin kaunista maaruskaa oli mökkipihassa. Mitä näemmekään tämän viikon aikana? Oletko valmiina lähtemään mukaan? Tässä mennään latupohjaa astellen. Helppoa kulkea. Jos pitemmästi kulkee, niin tuntuu puuduttavalta. Mitä metsässä näkyy? Tuosta meni äsken poroja. Nyt ne etsivät syötävää. Jäkälää varmaankin. Niiden herkua. Ihana poro. Harmaaturkki. Sopeutuu hyvin metsän väreihin. Niitä katselisi, vaikka kuinka pitkään. Ne ensimmäiset porot, jotka näkee viehättää eniten. Tunne, että ollaan lapissa ja Saariselällä. Suot saavaat kauniin keltaisen ja oransinvärisen ruskan yllensä. Minä olen aina verrannut noita pehmeän…

Syyskuun 19 päivä. Aikaisin aamulla pakkasimme matkatavarat autoon. Auton nokka kohti pohjoista ruskamaisemia etsimään. Sää oli alkumatkalla aurinkoinen, mutta viileän oloinen. Matkaa oli pitkälti edessäpäin. Tunnelma oli odottava. Emme pariin vuoteen olleetkaan käyneet syksyllä Saariselällä. Toivoimme näkevämme edes kaunista maaruskaa. Puissa ei varmaankaan olisi enään lehtiä. Aina sitä odottaa myös auringon paistetta, mutta pukeudutaan sään mukaan ja menoksi. Pysähdyimme tutulla taukopaikalla järvenrannassa. Suuri joutsen oli paikallaan vartioimassa. Heti oli retkentuntua, kun nautimme kotona keitettyä kahvia ja voimaa antavia reissumies voileipiä. Ihana lomareissu on vasta alkamassa. Täytyy vähän jaloitella ennen autoon menemistä. Vaikka näyttää kesäisen lämpimältä, niin järveltä puhaltelee raikas tuuli. Millaiseksi sää on muuttumassa? Mustia uhkaavia pilviä kertyi taivaalle. Pimenee.…

Aamu oli hieman pilvinen. Aika lämmin, eikä hyttysiä näkynyt missään. Nyt oli hyvä aamu lähteä metsään, jos löytyisi mustikoita kerättäväksi. Otettiin mukaan suuri ja pieni ämpäri. Tuo suuri on varmaan liioiteltua. Kovasti kyllä kerrotaan, että metsä olisi täynnä mustikoita. Kohtahan se nähdään. Metsä alkoi ihan meidän takapihalta. Meno mustikka apajille oli kivikkoista kallionousua. Vielä ei löydy. Kallion koloista kerättiin marjaa ,että saatiin ämpärin pohjat peittoon. Täällä oli kyllä naapuri ehtinyt meitä ennen. Vihdoin olimme ylhäällä kalliolla. Täältä ylhäältä näkyi joskus kaunis Vesijärvi. Puut ovat kasvaneet tiheäksi, ettei järvelle nähnyt. Täällä oli nyt tasaisempaa kulkea ja etsiä hyvää marjapaikkaa. Tässä ei näkynyt kuin pudonneita käpyjä. Liekö orava etsinyt ruokaa. No, niin…

Olipa kerran kaunis Heinäkuinen aamu 2026. Näinkin voi aloittaa, koska aurinkopäivät tänä kesäna jäivät vähiin. Meillä oli haaveissa katsella kaunista kesää kotimaan maisemissa. Monina päivinä oli sateisen märkää ja pilvisen pimeää. Odottelimme niitä kauniita päiviä. Foreca ja Ilmatieteenlaitos oli kovassa tutkinnassa. Palaan tähän kauniiseen aamun. Lintujen lauluun ja pääskysten lentoon. Eipä kesäisempää voisi olla. Autoon ja kohti Kotkaa. Päämäärä Sapokan vesipuisto. Nyt nautitaan tästä ihanasta päivästä. Arkipäivä ja veneitä paljon satamassa. Taivaalla vain poutapilviä. Ihastelemme idyllistä satamaa ja merta. Purjeveneitä, meidän suosikkeja. Yhtään aurigonsäteitä ei saa tänään hukata. Huomisen sää on taas arvoitus. Lähde nauttimaan kansamme ihanaan puistoon! Me yhdessä, Mervi ja Pauli lähdössä puistoseikkailuun. Kukkia! Paljon kukkia ja kauniita…

Nyt on hyvä hetki palata kauniiseen Juhannuspäivään. Olen kyllä pahoillani, kun en ole ehtinyt aikaisemmin kirjoitella. Tänä Sunnuntaina ulkona riehuu melkoinen tuuli. Välillä sataa kaatamalla tai tuulen mukana sumutihkua. Ajattelin palata tähän kauniiseen päivään ja kokea mielessäni ihanan auringon lämmön. Tule mukaan! Matkaan lähdettiin Heinolan luontopolulta. Ympyräreitti Pirttisalmenpolku ja Saittalahdenpolku. Aluksi askeleet kulkivat reippaasti metsäpolkua pitkin. Mustarastaan laulaessa ihanaa sävelmää. Aurinko paistoi. Metsässä ei ollut liian kuuma. Emme kuitenkaan tienneet, mitä oli tulossa? Korkeuseroja reitillä oli paljon. Tännekin kalliolle oli melkoinen kiipeäminen. Jalkoja sai asetella kivien koloon tarkasti. Ylhäällä avautui avaran kaunis maisema Ruotsalaisen järvelle. Lempeä tuuli kuivatteli hikikarpaloita. Kesätuuli silitteli hikisiä hiuksia. Rankka ylösnousu unohtui katsellessa tätä kaunista maisemaa.…