-
Ensilumi
Tänne Hollolan seudulle satoi ensilumi Marraskuun ensimmäinen päivä. Aamulla herätessä hieraisin silmiäni. Pihamaisema oli valkoinen. Kyllähän säätiedot olivat luvanneet kylmenevää ja lumisateita. Autolijoita kehotettiin vaihtamaan talvirenkaat. En kuitenkaan olisi uskonnut lumisateisiin. Syksyiset kauniit ilmat olivat hellineet meitä, niin pitkään. Talvi teki tuloaan. Lisää lumihiutaleita satoi koko ajan. Lauantaina oli Pyhäinpäivä. Olin valmistautunut Pyhäinpäivään leipomalla ja ruokia laittamalla. Leivoin kierrepullia. Täytteenä tomusokerikuorrute. Näitä leivottin aina äidin kanssa kotona juhliin ja juhlapyhien kahvipöytään. Koko syksy on ostettu kaupasta kahvipöytään keksejä. Nyt teki mieli leipoa itse. Tulee myös jo vähän jouluinenolo. Minulle joulun odotus alkaa vähitellen Pyhäinpäivästä. Taatelikakkuakin tuli tehtyä. En muistanutkaan, kuinka hyvälle ja mehevälle se maistui. Meidän kahvipöytään kuuluu myös porkkanakakku.…
-
Kaitlammen syysmuistoja
Minä muistan auringoiset Lokakuun lämpimät päivät. Lammen siniset vedet. Poutapilvisen taivaan. Vehreän havumetsikön Lammen vastarannalla. Pieni tuulen vire sai lammen väreilemään. Se tunne, kun kaikki on kohdallaan. Minä muistan sumuisen aamun. Kaikki oli utuista unelmaa. Toive kauniista päivästä. Sumu haihtui hiljalleen ja aurinko kultasi lammen pinnan. Päivä olisi lämmin ja tuntui keväiseltä, vaikka oli Lokakuu. Minä muistan poutapilvien kuvajaiset lammessa. Niillä oli oma tarina kerrottavana. Ne kertoivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Sinisestä väristä taivaalla ja lammessa. Tarinat, jotka minä muistan. Haikeutta ilmassa. Haikeus hiipii hiljaa ajatuksiini. Kylmät säät ovat tulossa. Talviset säät tekee tuloaan. Varjot pitenee ja illat ovat tummempia. Puut ovat tummia. Valo ikäänkuin katoaa. Silloin tarvitaan näitä muistoja. Ne…
-
Paluu Hawkhillin maisemiin
Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta. Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on…
-
Hawkhill, retki Saarilammelle
Torstai 17.11.24 Viime viikon retkipäivä. Aurinko nousi Kaitlammella. Kaunis aamu houkutteli lähtemään metsään. Minun suosikkipaikkani on Saarilampi uudestaan ja uudestaan. Maisema on aina uudenlainen. Syksyllä en ole siellä käynnyt. Muistoissa lämmin Toukokuu. Puissa oli pieniä hiirenkorvalehtiä. Elämä tuntuu keväällä aina uuden alulta. Tänään näen, miten syksy muuttaa maisemaa. Matkalla pysähdyn kauniilla Liukoijärvellä. Olen kerrankin oikealla polulla. Pari kertaa olen vain jatkanut tohkeissani polkua eteenpäin, enkä ole muistanut kääntyä oikealle. Olen ollut jo melkein Nuuksion Kattilassa, kun huomasin erehdyksen. Taikaisin oli käännyttävä. Tulihan siitä muutama kilometri lisää. Olin yksin retkeilemässä. Ei voinut kuin itselle kiukutella. Liukoijärvi putkahtaa äkkiä näkyville ja olen iloinen, kun olen oikealla polulla. Katso, miten kaunista. Tyyntä. Järven…
-
Hawkhill
Paluu Hawkhillin maisemiin. Terveisiä täältä viime viikolta 16.10. Aamulla pakkasta -4. Kaitlammelta nousi sumua. Vesi jäähtyi ja höyrysi. Aikaisemmin koko lampi oli sumun saartama. Aurinko lämmitti pian mukavasti. Tänään oli tulossa kaunis retkipäivä. Lähdin nousemaan kallioiselle mäelle. Polku seuraili sammaleista kallioita. Maisema näytti tutulle. Täällä on, niin upeat maisemat, että ensimmäisenä tänne täytyy tulla. Pieniä hienoja luonnonihmeitä. Hauskasti kerroksittain kasvavaa sametinvihreää sammalta. Luonto on sen hyvin suunnitellut. Pysähdyn lähemmin, tutkimaan sitä. Minun matkani metsänpoluilla ei koskaaan joudu, mitenkään ripeästi. Täällä täytyy kulkea silmät avoimina, niin löytää kaikenlaista ihanaa tutkittavaa. Minun poluilla loppuvat kiireet, sinne mistä metsä alkaa. Metsässä tulee vastaan yllätys! Maahinenko täällä istuskelee? Kitaraako soittelee? Sävellätkö hymnin metsän kunniaksi?…
-
Repovedellä
Lokakuisena harmaana aamuna lähdimme Repovedelle patikomaan koko päiväksi. Emme ole koskaan käyneet täällä. Reitiksi valitsimme n. 8 km matkan. Tervajärven ympäri. Ajateltiin sen olevan sopivan pituinen. Jalat jo ehkä Lapissa tottuneet tuon pituiseen reissuun. Ei, muuta kuin matkaaan. Miltäs täällä näyttää? Polkua ylöspäin, kivistä ja korkealle. Heti kai otetaan mehut pois. Kaunista järvimaisemaa. Kirkasta vettä. Hiekkaranta kesällä uimaan menijöille. Saa sitä nytkin pulahtaa virkistymään viileään veteen. Ei ole minun juttu. Hieno retkipaikka. Hauskan näköinen koivurykelmä. Juuri ja juuri mahdun koivujen keskelle hassuttelemaan. Takana nousee taas kivinen polku. Kuinkahan korkealle mennään? Sinne taas kiivetään. Väistellään kiviä ja puunjuurakoita. Ollaan kuin kuntosalilla. Jyrkästi näyttää nousevan. Katsotaan, minne polku johtaa? Ihastellaan metsän aluskasvillisuutta,…
-
Kotiinlähtö
Syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Lauantain ja Sunnuntain vastaisena yönä satoi Saariselälle ensilumi. Metsä näytti kauniin valkoiselta ja jotenkin puhtaan näköiseltä. Meillä oli Maanantai aamuna kotiinlähtö. Parhainkin loma loppuu aikanaan. Haikein mielin pitää sanoa näkemiin tunturimaisemille, poluille, nuotiopaikoille. Tätä luetteloa voisi jatkaa loputtimiin, niin kaikkea kaunista koimme lomaviikollamme. Emme ole oikein talvehtijoita, vaikka talvi näyttääkin kauniilta. Ehkä palaamme näihin maisemiin ensi keväänä. Silloin pienet vihreät hiirenkoravat puhkeaa koivikoihin ja suloiset tunturikukat kukkii taas. Maanantai aamuna kotimatka alkoi aurinkoisessa säässä. Lumi oli sulannut pois. Saariselän teillä oli paikoittain kuuraa. Ajeltiin hiljalleen ja toivottiin porojen pysyvän metsikössä, ettei tule äkkijarrutuksia. Matkan joutuessa Sodankylää kohti tie olivat ihan kesäkelissä. Pysähdyimme ihailemaan kaunista aamua. Kuinka tyyntä…
-
Laanilan mökin tunnelmia
Yhtenä iltana joimme jälkkärikahvit sydämellisistä mukeista. Kotona leivottua omenapiirakkaa makeana maistuvaa. Kuitenkin omenan raikkautta. Punaisen kynttilän luodessa lempeää valoaan. Tunnelmallista illanviettoa. Lomalla pitää vähän kippistellä. Punaista kuohuvaa. Kesällä kaappiin unohtunutta. Nyt on aika korkata se ja maistella sen rypäleistä makua. Kuukkeli kaupasta ostettua paistettavaa, yrttitäytteistä patonkia. Muutama juustolevite ja suolakeksiä. Punaista kuohuvaa maistelen. Tunnelma tuntui juhlaliselta. Pikkuisten tuikkujen antamma tunnelma. Tällä kertaa. Loma! Mökissä viihdyimme. Se tuntui heti kodilta. Siistiä ja kotoisaa. Saunan lämmössä oli lokoisaa lämmitellä kipeytyneitä jalkoja tunturivaellusten jälkeen. Iltaisin vaivuimme levolliseen uneen. Voisimme vierailla täällä uudestaankin. Kiitos, kun jaksoit mökkeillä meidän luona.
-
Pääsiäiskuru
Elän muistoissani vielä aikaa Saariselällä, Syyskuun viimeistä viikkoa. Vieläkö jaksat kulkea meidän kanssa tuntureilla ja kuruilla? Perjantai aamu oli sumuinen. Kaikki tunturien huiput peittyivät sumuun. Aurinko näkyi vaivoin sumun takana. Lähdimme kohti Pääsiäiskurua ja Vellinsärpimää. Hienoja maisemia on ihan pakko kuvailla. Edessä ja takana suuria kallioita. Ne ovat aina upeita luonnon muokkaamia. Kiviputouksia. Sen äärellä käkkärä mäntymetsää. Samme myös ihanaa matkaseuraa. Lapintiaisia oli äkkiä parvi ympärillä. Olimme varanneet pähkinöitä itselle ja kuukkeleille. Lapintiaiset ehti ensin. Ne tekivät uteliaasti tuttavuutta. Kuva on hellyyttävä. Isolla miehen kädellä pikkuinen tiainen. Polkua riittää eteenpäin ja pitkästi. Hyvä on kulkijan kulkea kauniissa maisemassa . Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistella. Täällä Lapissa polut ovat pitkiä ja mutkikkaita.…
-
Luttotuvalla
Syyskuun viimeinen Torstai. Aamuisin on ollut aikalailla arvontaa, minne lähdemme tänään. Sää ei näyttänyt kovin lupaavalta. Emme kuitenkaan haluneet mökkiin jäädä. Päätimme lähteä Palo – ojan kodalle. Sieltä olisi lyhyempi matka pois. Päästyämme hiihtokeskuksen parkkipaikalle tapahtui ihme. Sininen taivas kurkisti pilvien takaa ja aurinko tuli esiin. Ihanaa, nyt on hyvä hetki lähteä. Luttojoen sivuhaara seuraili kulkuamme. Se näytti kauniin siniseltä. Vesi solisi ja lirisi pikku koskissa. Ruska maisema sen rannoilla. Miten tämän sanoisi, ihana. Kuulostaa jo kuluneelta sanalta, mutta tämä on vaan niin….! Katsele kanssani näitä kauniita maaruskan värejä. Poseeraan kuin jonkin maisemataulun sisällä. Takana keltaista suota ja joki jossain rinteen alapuolela. Jotain olen sanomassa? Arvaat varmaan mitä? Ihanaa! En…