-
ARJEN TOUHUJA KOTIPIHALLA
Kevät ja alkukesä ovat kiireisintä aikaa kotipihallamme. Syksyllä jäi lehdet haravoimatta, joten siitä oli aloitettava. Pihapiirimme on osittain luonnontilassa. Aikaisin keväällä kukkivat hempeän siniset metsäorvokit. Kielon pikkuruiset nuput ovat aukeamassa. Kohta tuoksuu pihan kielometsä. Lemmikkiä kukkii kaikkialla. Kukkapenkin helmililjakin liittyy sinisten kukkien joukkoon. Tuomessa riippuu täyteläisiä, valkoisia kukkaterttuja. Hämärtyvässä illassa niiden valkoinen kukinta korostuu tummaa taivasta vasten. Lempeä tuuli ravistaa tuomen kukintoja. Tuoksuu keväälle. Pihamme näyttää sinivalkoiselta. Tuomipihlajakin on täydessä kukassaan. Mieheni on saannut sen vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi. Sillon se oli pikkuinen taimi, vaikka ei auton takapenkille oikein mahtunutkaan. Nyt se on suuri puu. Joka kevät se ilahduttaa meitä kukinnoilaan. Samalla se tuo terveiset mieheni vanhemmilta. Marjat kypsyvät loppukesästä. Ovat kuulemma…
-
Teatteri – ilta
Toukokuisena lauantaina olimme lähdössä teatteriin. Lahden Kaupungin teatterissa oli esitetty koko kauden musikaalia Something Rotten/ Jotain Mätää. Ostimme kiireellä liput, ettei jäisi näkemättä. Kausi alkoi olla lopuillaan. Miten pukeutuisuin? Monella naisella on varmaan ongelma, kun katsoo vaatekaappiin. ” Minulla ei ole mitään kivaa päälle laitettavaa.” Ihan varmasti kuitenkin on. Mieheni aina ihmettelee. Ei hänellä ole mitään ongelmaa. Siisti paita ja housut. Siinä se. Ensin mietin, mitä koruja laittaisin? Päädyin pohdinnassani helmikoruihin. Kaulaan ja ranteeseen Kalevala Lummekorut. Mallorcan tuliaiaisina tuodut helmirenkaat korviin ja sormus myös Mallorcan helmi. Minun laukkuni on varmaan vintage. En muista milloin ja mistä sen olen ostanut. Se muistuttaa mummoni 60 – luvun ” veskaa ”. Tykkään laukustani…
-
HAWKHILL
Tostai 11.05.-23 Jokainen aamu tällä viikolla on alkanut huikean kauniina. Tänä aamuna ei edes poutapilviä purjehdi taivaalla. Sininen aamu Kaitlammella. Vesi ja taivas saman siniset. Tämä on elämää tässä ja nyt. Ei sitku, vaan nyt. Luonto herää aamuun hiljalleen. Lintujen laulu voimistuu: sepelkyyhky, mustarastas, peipponen, käki ja paljon muita. Sorsat torkuu laiturilla aamuauringon lämmittäessä. Siinä ne oikovat siipiään valmiina uimaan lammen raikkaaseen veteen. Sitten ne uivat kauemmas. Tänään en lähde maastoon patikoimaan, vaan nautin kesästä huvilan pihapiirissä. Joka vuosi kevät yllättää. Viikossa kaikki vihertää. Aurinko lämmittää niinkuin olisi jo kesä. Kuitenkin on Toukokuu. Nostan kasvoni kohti aurinkoa. Mehiläinen pörrää terassin katonrajassa ja saa surinallaan minut uniseksi. Täällä pidetään asiakkaista hyvää…
-
HAWKHILL: Retki Saarilammelle
10.5 – 23 Tänään retkikohteena Saarilampi. Kartasta katsoen reitti näytti lyhyeltä ja helpolta. Kuljin ohi suon ennallistamisalueen. Hyvässä mallissa näyti työt olevan ja joistain kauempaa on rakennettu uudet pitkospuut kohti Haukkamäkeä. Matka jatkui kohti tuttua tienpuomia. Turvallisuuden tuntua antoi alueen kartta, joka oli repussa mukana. Jatkoin kuitenkin surutta eteenpäin puomilta, vaikka olisi pitännyt kääntyä oikealle. Iloisena kuvailin metsänkevättä, kunnes maisema ei näyttänyt yhtään tutulta. Ymmärsin olevani väärässä paikassa n. 2km ohi ja puomilta olisi pitännyt kääntyä oikeaan. Vastaantulijalta tarkistin vielä oikean suunnan. Takaisin sama kävely. Ei haittaa. Koko päivä aikaa. Puomilta matka jatkui oikeaan suuntaan. Tunnistin jo polunkin. Ohitin Liukoijärven. Nyt järvi oli vapaana jäästä.Tuossahan oli minun eväspaikkakin. Näkymä oli…
-
PÄIVÄKAHVIT HAUKKAMÄELLÄ
Tiistai 09.05.-23 Ihana herätä valoon ja lintujen aamukonserttiin. Katsella Kaitlampea rauhallisin mielin. Mieheni oli jo aloittanut työt. Myöhemmin iltapäivällä pakkasin reppuun eväät ja lähdin kipuamaan konti Haukkamäen huippua. Polku tuntui jo tutulta. Olinhan käynnyt siellä aiemmin. Askel tuntui pehmoiselta jäkäläisellä kalliolla. Pysähdyin samalle tutulle paikalle kahvittelemaan. Paikka oli sama, mutta jotain oli muuttunut. Vihertää! Metsän puut olivat saanneet vaalenavihreät hiirenkorvalendet. Katseeni kääntyi alas kohti lampea. Nyt se lainehti vapaana. Oli niin kesäisen lämmin. En jatkanut matkaa tutulla polulla, vaan kuljin eteenpäin kallion reunaa. Koko ajan näkyi sininen lampi kaukana alhaalla. Löysin hauskan näköisen kaksihaaraisen männyn. Miksi siihen oli kasvannut kaksi latvaa? Ne kuitenkin erkanivat toisistaa, haaroittuen kuin omaksi yksilökseen. Sitäpä…
-
Hawkhill
Maanantai 8.05.-23 Pääsin taas mukaan tänne luonnon rauhaan. Aamu oli kaunis Kaitlammella. Auringon valo kimalteli veden pinnalla. Tällä kertaa saimme asua Villa Taavetissa. Luottavaisin mielin astuimme sisälle, koska tiesimme huoneet kodikkaisi ja hyvin hoidetuiksi. Huomaatko, miten hieno nurkkaristikko Taavetissa on? Villa ihan kutsuu luokseen asettumaan. Katso, miten kodikasta ja kaunista on sisällä. Oleskelutilan sisustuksessa on käytetty harmaita tekstiilejä jotka sointuu hyvin kelohonka seiniin. Keittiö on tilava. Siellä mahtuu kokkaamaan suuremmallekin porukalle. Parasta on istua pöydän ääressä aamukahvilla ja katsella Kaitlammelle. Aamu alkaa jo rauhallisin mielin. Miehenikin saa työpäiväänsä energiaa kauniista ja rauhallisesta maisemasta. Eteistila on avara, josta sisäänkäynti pukuhuoneeseen ja saunatiloihin. Tilaviin vaatekaappeihin mahtuu talvipakkastenkin vaatteet. Katso, tuota ihanaa eteisen…
-
” PULLOHAIKARAA ” ETSIMÄSSÄ
Meidän kotipihalle on kuulunut jo monena keväänä mystinen ” pullohaikaran ” ääni. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että kyse olikin kaulushaikarasta. Sen ääni muistuttaa kumeaa pulloon puhalusta. Siksi sitä moni kutsuu ” pullohaikaraksi ”. Tässä kirjoituksessa käytän myös ” pullohaikara ” nimeä. Keväinen päivä oli kaunis, mutta tuullinen. Lähdimme etsimään ” pullohaikaraa ”. Otimme kiikarit mukaan, jos ne auttaisivat meitä etsinnöissä. Kotimme läheltä alkaa luontopolku. Lahden Vesijärven, Kilpiäisten pohjukasta. Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja turvallisesti kuljimme ruovikon yli. Ihastelin rentukoita, jotka kurkottelivat vedestä kohti valoa. Nupuissa näkyi jo keltaista. Muutama aurinkoinen päivä ja kohta koko ruovikko kukkisi keltaisenaan. Koko ajan kuului ” pullohaikaran ” puhallusääni ihan läheltä. Hiljaa! Pitää kulkea hiljaa,…
-
Hawkhill päivä kaksi
Huikea aurinkoinen aamu. Aamiaspöydästä avautuu näkymä kauniille Kaitlammelle. Ei voi jäädä sisälle. Täytyy pakata eväät reppuun ja lähteä uusia polkuja etsimään. Suuntana Liukoijärvi. Metsässä solisi kevätpuroja. Paikoin oli vielä jäätä ja lunta. Minä, yksin kulkemassa metsätiellä hiljalleen. Ei sentään yksin. linnut oli seurana. Ne lauloivat ihan pakahtuakseen. Keväästä iloiten, niinkuin minäkin. Voisitko kuvitella, kuinka purot solisee omaa sävelmäänsä? Lumien sulaessa purojen pulina vain kiihtyy. Matka tuntui vieraassa metsässä pitkältä. Järvestä ei tietoakaan. Pari mutkaa ja järvi näkyi jo. Oli tarkoitus mennä päiväkahville järvenranta kallioille. Polkua ei löytynyt tai se oli märän sulamisvesien alla. Erämaa järvi oli kaunis. Katso, miten pumpulipilvet kuvastaa järven sulaan pintaa. Maisema kuin maalaus. Näin telkkä pariskunnan…
-
HAWKHILL päivä yksi
Eräänä kauniina Huhtikuun aamuna ajelimme kohti Vihtiä. Mieheni työmatkalla ja minä seurana. Olin kuullut paljon puhuttavan Hawkhill nimisestä paikasta. Se on lomakohde. Sieltä voi vuokrata massiivisia kelohuviloita. Nyt pääsin sinne minäkin. Tienviitta neuvoo, missä kukin huvila sijaitsee. Jokaisella huvilla on oma nimensä. Nimet ovat periytyneet omistajien sukulaisilta. Tällä kertaa saimme asua Villa Mariassa. Villa näytti kodikkaalta. Ihankuin olisi ollutkin kotona. Täällä viihtyisimme hyvin. Sisällä odotti kaunis tupakeittiö kaikkine mukavuuksineen. Sohvat ja tuolit houttelivat rentoutumaa. Kauneinta lienee ikkunasta avautuva maisema. Sitä vaan jää katsomaan hiljaa. Se vangitsee katsojan kauneudellaan. Mieheni, Pauli, lähti töihin. Hän on rakentaja/remonttireiska. ” Kelotaiteilijaksi ” , kuulin häntä kutsuttavan. Minä sain ainutlaatuisen tilaisuuden olla vierailijana. Päivä oli…
-
POSLIINIMAALAUSTA
Lahden Wellamo – opiston harrastetunnit ovat jo loppuneet. Me saimme vielä jatkoaikaa opettajan posliinipuodissa. Meidän opettaja. Ihana Soili opetti meitä, että saimme työt polttoon. Olisi helppo jatkaa syyskaudella, kun työ on hyvässä mallissa. Minun ” Fantasia ” lautasen kukkasia aloitin maalaamaan. Hyviä neuvoja sain. Tasakärki siveltimellä maalataan ainoastaan. Menihän siinä joku kukkanen ensin pieleen, mutta Soilin kannustamana jatkoin aina uudelleen. Vihdoin työni sai luvan mennä polttouuniin. Tässä on Soili. Meidän ope. Olen käynnyt hänen tunneillaan jo vuosia. En ole yhtään kyllästynyt. Joskus syksyllä ei oikein tiedä, mistä aloittaisi. Silloin Soili tulee apuun. Hän on aina innostunut ja ehdottaa uusia maalausideoita. Tullessamme viime viikolla Soilin posliinipuotiin meitä odotti yllätys. Pöytään oli…