Täällä Pauli on ahkeroinnut. Terassia rakennettiin Korpelan laavun ja Tuomela kokoustilan kesävieraille. Ihanaa ulkotilaa, vaikka kahvitteluhetkiin. Nyt se on valmis. Kaide tehtiin heinäseipäistä. Upea siitä tuli. Ainakin minun mielestä. Terassi keskellä metsää. Tilaa on, vaikka tanssit järjestää. Kukapa tietää, jos vaikka niin onkin? Kuulin, että täällä pidetään häätkin. Kaunis paikka häiden viettoon. Kalusteet odottaa sijoittelua terasille. Vähän yösade kasteli niitä. Ne näyttävät säänkestäviltä. Ne ovat kauniit. Romanttisen näköiset. Pahvilaatikoista löytyy vielä kahdenistuttavia penkkejä. Pöyreät pöydät tuolien kanssa. Kuulostaa ja näyttääkin varmaan hyvältä. Ne ovat jo kuulema paikoillaan. Heinäseipäät saivat uuden elämän. Niistä rakennettiin aita alueen ympärille ja portti laavulle ja kokoustilaa. Hieno idea ja sopii kokonaisuuteen. Tänä päivänä kierrätys on…

Toinen retkipäivä oli eilisen kaltainen. Huikaisevan kaunis kevätaamu. Vielä vähän raikkaan viileä. Pauli oli jo aikaisemmin lähtenyt työmaalle. Minä vielä pakkailin reppua ja mietin, mitä taas pukisin päälle. Aurinko lämmittää kohta. Tänään määränpäänä oli Saarilampi. Iivarin ovi lukkoon ja matkaan. Ensin täytyi kulkea vähän matkaa tietä, kunnes käännyttiin metsään. Metsäpolkua vähän matkaa puomille ja sitten kääntyi tie Saarilampea kohti. Rauhaisaa kulkua metsässä. Olin ihan metsän keskellä. Minnekkään ei ole kiire. Maisema oli tuttu, koska olin aikaisemmin käynyt täällä. Joskus jopa seikkaillut väärällä polulla, joka pidensi reissun kilometrejä. Liukoijärvi. Aamutunnelmia järvellä. Tyyntä ja sinistä. Tässä on hyvä vähän levähtää ja katsella vain järven sinistä pintaa. Vesilintuja ei ollut liikkeellä. Ei ketään.…

Äkkiä huomattiin Maaliskuun vaihtuneen Huhtikuuksi. Säät ovat hellineet meitä. Yöt ovat olleet pakkasen puolella ja aamut viileitä. On taas ollut sellainen sää, ettei tiedä miten pukeutua? Aina on vääränlainen takki päällä. Kylmä ja lämpö vaihtaa muotoaan päivän edetessä. Tuntuu kuitenkin ihanalta. Kevät on täällä. Sinivuokkoja, leskenlehtiä, lintujen laulua. Valonmäärän lisääntyminen piristää omaa mieltä. Aamu oli pitkällä ja aamukahvit juotu. Ulkona paistoi aurinko, mitä kirkkaammin. Ulos! Täytyy lähteä ulos. Olisi sääli tuhlata näin kaunista päivää sisällä. Päätimme ottaa lounaseväät mukaan ja lähteä Lapakiston Sammalistoon. Millainen se lounas sitten olikaan? Varmaan arvaat? Makkaraa ja perunasalaattia. Pullakahvit jälkiruuaksi. Polulla oli näin kaunista. Pikku järvet olivat vapaina jäistä. Polut hyvässä kunnossa. Matka jatkuu hiljalleen.…

Pitkän talven jälkeen oli ihana aloittaa taas luontoretkeily. Maaliskuun oli loppumassa. Yritimme pari viikkoa sitten lähteä metsäretkelle, polut olivat ihan jäisiä ja korpimetsässä oli vielä luntakin. Pettynein mielin käännyimme kohti kotia ja joimme eväskahvit kotikeitiössä. Nyt päivä oli kaunis, mutta hieman tuulinen. Taivas oli sininen ja navakka tuuli puhalteli pilvet tiehensä. Suo oli kaunis ja avara. Nyt nautitaan tästä ihanasta päivästä. Tästä retki alkaa pitkospuita pitkin. Helpoa ja aikaa ihastella maisemia. Suot ovat aina kiehtoneet minua. Luonnon värit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Vielä on aikainen kevät. Pikkuisia lumilaikkuja on nähtävissä. Kohta nekin sulavat ja vesi valuu kohti kosteikkoa. Kesän alkaessa tupasvillojen valkeat hahtuvat koristavat suomaisemaa. Se on niin kaunista ja herkkää.…