Sunnuntai. Aamutaivas aukeni sinisenä ja aurinkoisena. Tuo metsäpolku houkutteli meitä lähtemään kohti Iisakkipää tunturia. Se kohde oli meiltä jäänyt käymättä myös. Aina löytää uusia polkuja Lapissa kulkiessa. Polulla ollaan menossa. Iloisena alkaa meidän retki. Aurinko saa hymyn huulille. On sillä mahtava voima. Hiljainen metsä ympärillämme. Polku seuraili solisevaa puroa. Purossa oli pikkuisia putouksia siellä täällä. Vettä virtasi puroissa runsaasti. Lumien sulamisvedet vielä liikkeellä. Puro laskee varmaan Luttojokeen. Niin, arvelimme. Kyllä oli kaunista ja puronsolina seurasi meitä aika pitkälle. Puron penkareella kasvoi vaaleanvihreitä hentoja varpuja koko matkan. Pysähtyä täytyy ja kuunnella, kuinka puro jatkaa solisten matkaansa. Ihankuin sillä olisi kiire eteenpäin yhtyäkseen suurempaan joenuomaan. Nuo lyhyt kasvuiset vaivaiskoivut metsänkätköissä ja tunturissa…

Juhannuspäivän aamu. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Mihin mennään tänään? Kohti Rumakurua. Emme ole aikoihin käyneet siellä. Sieltä olisi kiva jatkaa matkaa Pessinlammelle, mutta kunhan ensin olemme Rumakurulla. Sitten matkaan. Polku oli yhtä kivikkoa. Nousua ylöspäin. Ihana sää antoi voimia ja iloista mieltä. Ylitimme muutamia tunturipuroja. Tämän puron yli päästiin siltaa kulkemalla. Joissakin ylitys tapahtui kiveltä kivelle hyppimällä. Kieli keskellä suuta, ettei saa märkää jalkakylpyä. Puronrannalla oli hyvä levähtää ja kuunnella veden solinaa. Yhä ylemmäs tunturiin kiivetessä maisema näkyi kaukaisuuteen. Metsäinen vehreä maisema. Takana kaukaiset tunturit, jotka jatkuivat yhtenä jonona vierivieressä. Sää jatkui vain kauniina. Vaatetusta sai vähentää, niin oli lämmin. Yhä ylemmäs kiivettiin. Ollaan jo ihan itsekin tunturimaisemassa.…