Pitkän ajomatkan jäkeen aloimme lähestyä Saariselkää. Juhannusta viettäisimme siellä. Viimeinen pysähdys ennen määränpäätä kauniin järven rantamaisemissa. Oli tyyntä, kaunista ja valoisaa. Yksi haittapuoli oli äkkiä ilmestyneet hyttyset. Tuuli oli tyyntynyt illaksi. Silloin hyttysparvet kirmailivat innoissaan. Ei ne meitä haitanneet. Eikä pistelleet. Katso tuota maisemaa. Sininen järvi. Kauempana näkyy pikkuinen saari. Pilvistä, mutta valoisaa. Matka ei heti jatkunutkaan, koska huomasin kosteikolla pikkuisia pinkkejä kukkasia. Ihania, pieniä, kauniita. Nyt on se vuodenaika , että suot on kauneimmillaa, Matkan varrella ihasteltiin tupasvillojen kauneutta ja suopursujen kukintaa. Suot näyttivät valkoisilta. Nyt täytyy jatkaa matkaa, ettei tule liian myöhäinen ilta. Ei sen kuitenkaan ole väliä, koska yötä ei ole ollenkaan. Täyttyy sitä kuitenkin jossain vaiheessa…

Eräänä Toukokuisena päivänä retkeilin Haukkasuolla. Sää enteili kesäntuloa, niin oli lämmintä. Juuri ihana päivä lähteä luontoon rauhoittumaan. Pitkospuita on aina ihana kulkea. Tuntee olevansa pidemmälläkin eräretkellä. Metsäkahvit. Kuule tuulen huminoita. Tunne metsäntuoksu. Hiljaisuus. Anna kaiken kiireen ja ikävien asioiden mennä menojaan. Olla vain tässä. Metsäkahvilassa. Tuntea, kuinka rauha palaa minuun. Istuin kauan tässä omissa ajatuksissa. Tunsin kuinka hiljaisuus rauhoittaa mieltä. Reppu pakattuna takaisinpäin kohti Anna huvilaa. Kallioiden välissä kiemurteli ylöspäin pikkuruinen polku. Välillä pysähdyin ihailemaan mahtavaa kalliomuodostelmaa. Ne ovat, niin suuria. Sää oli edelleen ihana. Taivas sininen. Ei pilven haituvia missään. Mikäs tässä oli kiivetessä. Kohta jo huipulla. Aina lumoavat jäkäläkalliot suon yläpuolella. Yksin en ollut metsässä. Kaunis lintujen laulu…