helmikuu 2025 – Unelmienaika

Ystävänpäivää vietettiin taas 14 Helmikuuta. Monesti ystävyyttä verrataan villasukkiin. Lastenlaulussa kerrotaan myös: Ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää…! Se on varmaan aika osuva vertaus. Ystävyys kestää yhteiset murheet. Yhteinen ilo on ihana tunne. Ystävän tietää olevan olemassa, vaikka hän asuisi kaukana. Tavatessa juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Toisaalta, jokainen päivä on ystävänpäivä. Se on arjen pieniä tekoja. Hymy kohdatessa. Auttamisen halu. Vastavuoroisuus. Lämmin halaus. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Mitä mieltä sinä olet? Ajattelin ilahduttaa kotona ja leipoa sydämmellisiä pipareita. Nyt oli niiden aika. Piparien nimi on, Tonttutytön vadelmasydämet. Jouluksi en ehtinyt näitä leipoa. Minusta ne käyvät ja maistuvat hyviltä näin Ystävänpäivänä. Vielä, niitä on jäljellä. Ne ilahduttavat vielä…

Tammikuu 29. 1. – 31.1. 2025 Erilainen Tammikuu kuin koskaan muistamani meineiden vuosien takaa. Ensin oli lunta enemmän kuin tarpeeksi. Sitä ajatteli koko talven olen yhtä luminen. Pakkasiakin oli oikein kunnolla. Sitten kaikki muutui. Vettä, räntää, lunta ja kaikkea mahdollista taivaan täydeltä. Aamut ja illat olivat pimeitä. Päivälläkin sai pitää valoja, jotta näkisi lukea tai tehdä jotain tarkkaa työtä. Minun mielialaa piristi vierailut Hawkhillin maisemissa. Vaihtelua tavallisen arjen tohinoihin. Kävin myös muutamia päiviä päiväkodissa keikkailemassa. Aina löytyy jotain positiivistakin. Tammikuun viimeinen viikko. Päivät olivat sumuisen kosteita. Vettä sataa ropisteli ikkunoihin tai muuten vaan tihutteli ihan varmuudenvuoksi. Kaitlammen jäällä voisi melkein harrastaa jäävesihiihtoa. Ehkä se onkin tulevaisuuden uusi laji, jos talvet…