Reissuja/Matkoja

Saariselkä

Matkalla Saariselälle. Pieni tauonpaikka. Helteinen Etelä – Suomi sai meidät lähtemään kohti pohjoista, jospa siellä olisi viileämpää. Lahden seudulle luvassa yli + 30. Helteinen oli ajopäivämmekin. Kesällä on mukava nauttia omia eväitä. Kuvassa on ihan kasaritunnelmaa. Ei kun, matka jatkuu.

Myöhään illalla saavuimme Kaunispäälle. Tutulle mökille Kelopirttiin. Valoisaa ihankuin päivällä. Keskiyönaurinko loistaa täydellä terällä. Ei ole yötä ollenkaan. Ikkunasta katsoen näkee Kiilopään mahtavan huipun, kultaisen pilven ympäröimänä. Matkatavarat omille paikoilleen ja sauna päälle. Yösaunaan. Istuskelua saunan jälkeen kuistilla nauttien valoisasta kesäyöstä. Maailma näyttää taianomaiselta. Hyvää yötä tältä päivältä. Pimennysverhot ikkunan suojaksi. Lepoa ja unta pitkän matkapäivän jälkeen. Aamulla patikoimaan.

Aamupalaa syödessä kuistilla olimme saaneet seuraa. Porokin ruokaili kaikessa rauhassa pihamaalla. On se niilläkin helpompaa. Tuoretta heinää saatavilla. Ei tarvitse kuopia lumen alta jäkälää.

Vihdoinkin opaste kohti Vellinsärpimää. Olimme jo hyvän aikaa köpötelleet. Lakettelukeskuksesta aika puuduttavaa kävelyä latupohjaa pitkin. Pyöräillen pääsee nopeammin. Nyt on metsäpolkua mukavampi kulkea. Lämmin sää on täälläkin, mutta sopivan kesäinen.

Tässä sitä mennään. Kiviä ja juurakoita väistellen. Pitää katsoa alas, mihin astuu. Pysähtyä katselemaan maisemia ja kuuntelemaan metsän hiljaisuutta. Ei ihan hiljaista, sillä tuulee aika navakasti. Se saa puidenlatvat humisemaan.

Näin polku meitä vie. Se jatkuu, jatkuu, jatkuu…Mahtava kelohonka vartioimassa ohikulkijoita. Hikistä menoa.

Vielä jatkuu. Retkikumppani suojautunut auringolta ja hyttysiltä. Hyttysiä tosi vähän inisemässä. Kotipihassa on enemmän. Katso eteenpäin polku vain jatkuu…..

Suonenvetoa varpaassa. Pähkinöitä pussista energiaa antamaan, ettei ole itse ihan pähkinöinä. Ei enään pitkästi määränpäähän.

Joen ihana ja raikas solina ohjaa meidät nuotiopaikalle. Jo oli aikakin. Kaunista ja rauhallista. Ollaan kaksin tällä maailman kolkalla. Vain yksi vastaantulija, joka kysyi reittiohjeita.

Täällä tuli vastaan oikea hyttystokka. Ohvia sumutettin vaatteisiin ja nuotio sytytettiin. Se savusti sopivasti, eikä noista viheliäisistä hyönteisistä näkynyt enään siiven sihahdustakaan. Kohta saamme maistuvaa lounasta. Makkarat tirisevät jo. Jälkkäriksi kahvit, pullat ja pienet konjakit verenkiertoon, että suonenveto pysyisi poissa. Hahhaa!

Uusin voimin matka jatkukoon kohti Pietarinvaaran huippua ja sieltä Kaunispään mökille. Katso, miten pieniä vaivaiskoivuja, kun vertaa 39 vaelluskenkiin. Matka on nyt ylös ja alas moneen kertaan.

Siellä näkyy seurava huippu. En tiedä monesko? Kaunista on. Aurinko räköttää ja hikeä, hikeä pukkaa. Onneksi tuulee. Totean jo moneen kertaan.

Vielä oli evästä jäljellä. Onneksi juomiset on myös riittäneet. Parasta oli viileä jäätee termarissa.

Tuosta löytyi juuri sopiva istuin minun ahterille. Kauniiden maisemien ympäröidessä joka puolella.

Äarettömyys. Ajettelen sen näyttävän tältä. Vaivaiskoivut vaihtuvat havumetsäksi. Ruskeilta näyttäviä tuntureita. Kaukaisimmat tunturit ovat sinisiä. Joskus olen ihmetellyt, mikä saa ne näytämään sinisiltä. Korkeuserot vaihtelee. Minä pienenä kaiken keskellä. Mykistävää.

Vaivaiskoivu metsikössä. Vihreä kesä. Ihana Lapin kesä.

Mökillä iltaruokailulla. Helppotekoista spagettia bologneskastikkeen kera. Valkkaria lasissa. Selvittiin tästä päivästä. En muista, mitä kello on? Taisi olla yli kymmenen. Ei täällä mitään kellolla tee. Omien fiilisten mukaan mennään. Huomenna uudet seikkailut.

Pysyitkö meidän jalanjäljillä? Kyllä varmaan. Meillä ei ollut kova tahti.

Kiitos, jos pysyit Mervin matkassa.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *