Kelopirtti

29.5. – 4.6. – 23 Kaunispään tunturissa. Melkein huipulla, Koivupolulla. Kahden huoneiston Kelopirtti. Me asustelimme B puolella melkein viikon Lapin lomallamme. Meille ennestään tuttu mökki. Pitkän ajomatkan jälkeen on hyvä asettua tänne, koska mökissä on aina kaikki täydellistä. Ei tarvitse etukäteen stressata miettimällä, mihin on menossa.

Tupakeittiö on suurta avointa tilaa. Keittiössä mahtuu hyvin kokkailemaan. Pöydän ääreen voi istahtaa suurempikin suku. Sisustuksessa on käytetty punaista, joka sopii hyvin kelohonka seinien harmaan kanssa. Pöydän päällä on kelosta tehty valaisin. Se luo pehmeää valoa hämärtyviin syysiltoihin ja kaamoksen pimeyteen. Kesällä ei sytytelty valaisimia lainkaa. Pimeää ei ole. Ei edes pilvisellä säällä.

Huomaatko kodikkaan, iloisen raidallisen räsymaton? Mökin makuuhuoneessa on myös samanlaiset. Minulle se tuo mieleen lapsuudenkodin ja mummolan. Mielikuvissani näen mummoni paukuttelevan kangaspuita ja taas syntyy ihanaa raitaa matoksi. Tuon oven, kun aukaisee saapuu ihanalle maisemakuistille, josta näkyy kaukaiselle Kiilopäänhuipulle.

Punaisella kulmasohvalla on leppoisaa pötköttää päivän vaelluksien jälkeen. Siihen mahduimme molemmat. Hetkeksi vain suljen silmät muistelen koettuja päiviä, maisemia ja elämyksiä. Kohta jo uni voittaa. Yritettiin sinnitellä hereillä, että joskus katsoittaisi TV:stä uutiset. Toisaalta on aika ihanaa, että TV:stä on katseluvapaata aikaa. TV viihdyke on mukavaa huonolla säällä, niinkuin meille sattui Torstaina. Lunta tuli vaaterissa. Takkakin kuuluu osana mökkeilyyn, mutta ehkä talvisiin päiviin. Silloin on ihana käpertyä takkatulen äärelle.

Tässä maisemassa on meidän luontotelevisio. Tarvitaanko muuta? Näkymä avautuu kauas. Alku kesän vehreys on tunturissa kauneimmillaan. Harmi, että keskiyönaurinko sinnitteli pilvien takana. Yhtenä yönä se paistoi. Ihan vain härnätäkseen nukkuvia.

Jokaisena lomailta sauna lämpesi. Välillä vähän myöhäänkin. Valoisa aika hämää, eikä elämä ole niin kellon tarkkaa. Huomasimme joskus istuvamme saunanlauteilla puolenyön aikaan. Saunan pehmeät löylyt lämmmitti ja sulatti jalkajumeja. Huomenna taas uudestaan uutta rettiä miettimään. Saunan jäähyillä istuskelimme kuistilla viilenevässä illassa / yössä. Rentouttavaa oloa. Katse lepää tunturimaisemassa.

Rauhaisassa mukuukammarissa ei tarvinnut unta odottaa. Ei tarvinnut edes laskea lampaita, saadakseen unen päästä kiinni. Kohta nukkui kuin tukki aamuun asti. Paksut verhot ei päästäneet yöaurinkoa häikäisemään silmiin.

Kuistin kaidepuussa on jännä luonnonveistos. Se on kuin Maahinen, joka vartioi mökin rauhaa. Maahiset kuuluvat vanhoihin Lapin uskomuksiin. Uskotaan niiden olevan pikkuväkeä, jotka asuvat maan alla ylösalaisin maailmassa. Ne ovat olemukseltaan ihmisten kaltaisia. Maahiset ovat ilkikurisia keppostelijoita. Minua kiinnostaa ja viehättää kaikki Lapin tarinat.

( Kodasta kerroinkin jo aikisemmassa blogissani. )

Kiitos Merja ja Matti mökin vuokrauksesta. Meillä oli unohtumaton loma. Paljon kauniita muistoja ja unelmia kotiin vietäväksi. Tulemme mielellään uudestaan!

Souvarien laulusta poimittua: ” Kaikilla meillä jossakin on satama unelmien, ehkä sen voi saavuttaa vain kaarnalaivallaan.”

Kaksi Lapin kulkijaa!