KUKKAOSTOKSILLA
Starttasimme pihasta kohti Kaijansinkon puutarhaa perinteisille pelargonia ostoksille. Ajoimme Hollolasta Heinolan vanhaatietä Mäkelään. Siellä on hyvät opasteet. Ei voi eksyä. Osoite on kuvaava, Kukkapolku. Kasvihuoneista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Amppeleita on monenlaisia. Köynnöksistä hyötykasveihin. Täältä ostetut kukat ovat laadukkaita. Sopivan kokoisia ja näyttäviä istutettavaksi koteihin. Kesän iloksi.
Tällä kertaa tulimme ostamaan parvekkeelle riippupelargonioita. Niitä mahtuu meille aika monta. Valikoimme niitä laatikoihin. Varovasti, ettei hauraat varret katkeaisi. Ne mahtuivat neljään laatikkoon. Tekisi mieli ostaa paljon kaikkea ihanaa. Tulee ihan kukkahysteria. Mukaan lähti vielä amppelipelargonia. Juuri ja juuri ne mahtuivat autonperäkonttiin.
Kassalla ihastelin valkoisia maljaköynnöksiä. Upeita jo suuriksi kasvaneita. Herkän kauniit kukat. Ne ohjailevat itse kasvuaan säleikössä. Minulla oli viime kesänä punainen. Taimi oli pikkuruinen, kun sen ostin. Kesä loppui kesken. Se ei ehtinyt kasvamaan. Minulla ei ole paikkaa, missä se saisi olla talvella. Maljaköynnös on monivuotinen. Nyt olisi tehnyt mieli kokeilla uudestaan. Se jäi kuitenkin kasvihuoneelle.
Kukkaostoksilla kuuluu käydä myös kahvittelemassa. Nautimme sydämelliset kahvit punavalkoisen mökin kahvilaterassilla.
Kotona kukat istutti ” kotipuutarhurini ” ( mieheni ). Parveke näytti heti kesäiseltä. Kodikkaalta ja viihtyisältä. Meidän kesäolohuone. Orvokkiamppeli kukoistaa yhä, vaikka se on Vappuna ostettu. Kukille annetaan raukkautta, säänöllistä kastelua tarvittaessa. Muistetaan antaa myös ” kesäkukkavitamiinia ”.
Jäin miettimään ihanaa maljaköynnöstä. Näin siitä untakin. Ulko – oven vieressä törröttää tyhjä kukkaruukku. Siihen se sopisi toivottamaa tervetulleeksi. Sillä on niin kaunis kukintakin. Kellomainen valkoinen kukka. Syvän oransi ja keltainen keskusta. Ehkä se houkuttelisi pöriäisiäkin? Muutaman päivän kuluttua palasimme kukkatarhalle ja kotiin viemiseksi meillä oli mukana maljaköynnös. Se on todellinen kaunotar ovenpielessä. Maljaköynnöksen kaveriksi istutin kesävihreitä, niin Prisman rullakossa luki. Nuo kukkivat kuulema pieniä punaisia kukkia. Minulle uusi lajike. Odotellaan.
Hups, mikä moka! Kuvassa näkyy lumilapio. Eiköhän se jouda pois. Toivottavasti sitä tarvitaan vasta Marraskuussa.
Parvekkeen pöydällä vanhassa hillopurkissa kukkii luonnonkukkakimppu. Tunnistatko sinä, mitä kukkia ne ovat? Kesävisa sinulle!
Pihassamme on sulostuttaneet tuoksullaan sireenit. Niiden kukinta alkaa olla jo ohi. Aikainen pioni on kukasssa ruusunpunaisena ryöppynä kukkapenkissä. Meillä asuu myös vuokralaisia. Pöntössä pitää kotia kirjosieppo. Västäräkin pesä on kattopellin alla. Se palaa joka vuosi kotiinsa. Korkeassa pihtakuusessa on sepelkyyhkyn pesä. Arvellaan niin, koska se rahtaa sinne edestakaisin. Kuistin laudoituksen kolossa on myös pesä. Emme tiedä kuka siellä asuu. Lintu vilahtaa nopesti ohi. Ei ehdi katsoa, mikä se on?
Kesä on tullut meidän pihaan. Varmasti myös ihan kaikille. Nautitaan lämmöstä, vaikka joskus huokaillaa kuumuttakin. Tätä kestää hetken vain.