Perjantai 29.3.-24

Eulaalia keitteli padassaan keltaista, vihreää, valkoista, lilaa, oranssia väriä. Värit näyttivät kauniin kirkkailta, heleiltä ja keväisiltä. Juuri sopivia pääsiäismunien maalaamista varten, mutta yhä puuttui kultainenväri. Onneksi tätä perjantaita kutsutaan pitkäksi. Vielä on aikaa miettiä. Pupu tarvitsee vasta lauantaina maalit.

Nyt keksin, huudahti Eulaalia ääneen. Se hyppäsi luudan kyytiin hörppäsi kuumaa kahvia. Kissa ehti nipinnapin mukaan. Minä kysyn auringolta! Se lensi yhä ylemmäs ja ylemmäs pilvien toiselle puolelle. Auringonvalo oli niin häikäisevää. Luuta noitineen ja kissoineen pysähtyi, niin lähelle aurinkoa kuin pystyi. Kiltti aurinko anna minulle kultaistaväriä lasten pääsiäismunien maalaamista varten. Aurinko hymyili iloisesti. Kyllä autan sinua. Tule illalla, kun olen laskeutumassa kyöpelivuoren taakse. Silloin olen lähempänä ja voit kerätä hitusen kultaisia säteitäni.

Illalla Eulaalia palasi Kyöpelinvuorelle. Aurinko oli jo laskemassa, eikä sen läheisyys tuntunut enään, niin kuumalta. Tukka tuulelessa hulmuten se seisoi napakasti melkein vuorenhuipulla. Eulaalia aukaisi pussukkansa ja varoen se keräsi auringon kultaisiasäteitä. Ihan hipusen vain. Voi, miten onnellisia lapset ovat. Pääsiäinen on pelastettu. Kiitos, Aurinko!