Torstai aamu Juhannuksen aatonaatto. Aamu oli aurinkoinen ja viimeisen aamukahvi kupillisen nautimme kuistilla tunturimaisemassa. Eväitä pakattiin reppuun: kahvia, voileipiä, korvapuusteja, energiajuomaa, vettä ja suklaata voimia antamaan. Kaunispää on Urupään naapuritunturi, mutta emme ole koskaan käyneet siellä. Nyt korjataan tilanne ja lähdetään matkaan. Matkan alussa kiipesimme kohti Kaunispään huippua. Kauniissa keväänvihreässä tunturikoivikossa. Kuljimme hiljakseen voimia säästäen. Matkaa kertyisi 16 km. Tunturit kukkii tähän aikaan vuodesta. Ihania hentoja tunturikukkia. Vielä nupuillaan, odottaen auringon lämpöä jaksaakseen avata kauniit vaaleanpunaiset kukkansa. Eihän se minun matka joudu, kun on niin paljon ihasteltavaa. Laskeudutaan Kaunispäätä alaspäin moottorikelkkareittiä. Vielä on helppokulkuista. Ja alaspäin. Aina vaan alaspäin. Sitä ei vielä tiedä, millaista kulkureittiä on edessäpäin. Riski on aina…