Reilu viikko sitten oli vielä viileät säät. Aamu oli pitkästä aikaa aurinkoinen. Tuuli tuntui viileältä. Eihän näin kauniina aamuna voi sisälle jäädä. Lähdin retkelle ihmettelemään kevään etenemistä. Ensimmäinen pyöräily tänä keväänä kohti Merrasjärveä. (Lahdessa) Tuntui mukavalta viilettää pyörällä. Matka taittui nopeammin. Oli vapautunut olo. Kohti keväistä metsää. Lähtöruudussa silmäilin kartaa ja yritin sisäistää sen itselleni. Pesäkallio oli määränpääni. Kevättä katsellessa polku tuntui kepeältä. Mustarastaat lauloivat täysin palkein, joten minulla oli matkamuusiikki tahdittamassa kulkuani. Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan. Tosiasiassa piti myös hengitellä syvään, sillä polku alkoi nousta yhä ylemmäksi. Metsästä löytyy paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Askelten alla rapisivat syksyn kuivat ruskeat lehdet. Pian ne peittyisivät vihreän ruohon alle. Minä huomasin erikoisen…