En ole menossa Vanhaa valtaamaan. Osallistuin kirjoitustapahtumaan Helsingin ylioppilasteatterissa 9.3. Aiheena yksinäisyys. Minun kirjoitukseni tuli valituksi, luettavaksi/tulkittavaksi. Kirjoitan sen teille. Tämä on vain minun kirjoitus. En henkilöi ketään. Kerron omista kokemuksista ja tunteista työurani varrelta. Lukiessanne tekstiä se ei kuulosta samalta kuin lauantaina. Kun oma nimi sanottiin. Valot himmenee ja juontaja kehoittaa sulkemaan silmät ja vain kuuntelemaan. Katsomossa on hiirenhiljaista. Yksinäinen lapsi päiväkodissa. Aamulla saavut hiljaisena. Et tiedä, mitä tekisit? Naulakolla ripustetaan vaatteesi yhdessä. Tartut käteeni luottaen. Mietit varmaan, millainen on edessä oleva päiväsi. Minä en tiedä, mistä tulet? Missä on kotimaasi? Mitä olet kokennut pitkällä matkallasi? Päämäränä Suomi. Matka on varmaan ollut uuvuttavan pitkä. Niin, paljon ajatuksia ja kysymyksiä.…