Yhtenä lomapäivänä aloitimme retken kiipeämällä ensin Kaunispään huipulle. Sieltä oli tarkoitus laskeutua kohti Palo- ojaa. Aikamme oli rajallista, koska oleilumme täällä rajoittui kolmeen koko päivään ja hervottoman pitkiin ajomatkoihin. Oli vain pakko päästä Lapin rauhaan nollaamaan ajatuksiaan. Maastossa patikoidessa unohtuu kaikki muu. On vain luonnonrauha, kauneutta ja äärettömät tunturit. Vain me kaksi, sillä turistikausi ei ole vielä alkanut. Polkua riitti huipulle asti. Mikäs tässä on kulkiessa kauniissa säässä. Sininen taivas ja aurinko helottaa. Tuuli humisi aukella tunturinrinteellä. Paljon kaunista katsottavaa. Sininen, kirkas, viehättävä pikkuinen lampi. Pysähdyin sen rannalle ihailemaan sen suloisuutta. En tiedä, minkä nimisiä nuo pyöreät ruohotupsukat ovat lammessa? Niitä on useimmissa kosteikoissa. Hauskoja! Kokonainen tokka poroja. Niitä oli…