Vihdoinkin Helmikuu. Tammikuun iloisia päiviä oli 25.1, jolloin vietettin perinteisesti. Paulin nimipäivää.Vanha kansa sanoi: ” Jos ei pakkanen pauku Paavalina, niin ei kelpoa koko kesänä. ” Tiedä häntä, pitääkö paikkansa? Ilmastonmuutoksen myllätessä ei vanhat viisaudet ehkä toteudu. Jokatapauksessa pakkasella mentiin. Leivoin nimipäiväpöytään aurinkoisenkakun. Ihan tavallinen sokerikakkupohja torttuvuokasssa. Persikkakoristeet toivat auringonpaistetta nimipäiväsankarille. Appelsiinipullat koristelin sokerikuorrutteella. Täytteenä pullassa oli sokeri – kanelisekotusta ja joulukakuista jääneitä appelsiinikuoripaloja. Pirteän makuisia. Ei muuta kuin kahvit kuppiin ja nautittiin. Toinen Tammikuun lopun perinne oli runoilta. No, mikä? Monien vuosien varrella olemme kokoontuneet runoystävämme kotiin. Vain pandemian aikana oli tauko. Meitä kokoontuu n. 9 runoystävää. Tervetulleeksi toivotti aina iloinen emäntämme, tarjoillen lämmintä glögiä. Vuoden aikana tapahtuneita kuulumisia…