Marraskuinen torstai aamu. Sumua kaikkialla. Kaitlampi oli kaunis siniseen hämärään kietoutuneena. Tänään on myös tarkoitus lähteä maastoon. Millainen näkyvyys mahtaa olla ylhäällä Haukkamäellä? Maisemapaikalta ei varmaan lammelle näy. En jäisikään huipulle istuskelemaan, vaan jatkaisin matkaa kohti ennallistettua suota. Yöllä kuulin, kuinka sade ropisi kattoon. Oli mukava kietoutua peiton sisälle ja jatkaa unia. Sade oli kuin unimusiikkia. Aamulla huomasin kuinka ihastuttavat koristeet puut olivat saanneet oksilleen. Pisarat näyttivät läpikuultavilta timanteilta. Pihasta kuljin ohi historiaa huokuvan heinäseipäistä rakennetun aidanteen ohi. Vähän matkaa tietä pitkin ja sitten lähtee polku jyrkään nousuun. Minä kyllä vähän menin helpoimman kautta. Kiersin Korpelan laavun kautta. Sieltä matkanteko oli loivempaa. Jyrkempi osuus näytti märän liukkaalta yöllisen sateen jäljiltä.…

Marraskuu 8.11.-23. Syksy on saapunut Haukkamäelle. Ensi yöksi majoitumme Villa Einoon. Mökki ikäänkuin toivottaa meidät tervetulleeksi. Sisällä onkin lämmintä ja viihtyisää. Harmaa pilvikatto peittää taivaan. Päivälläkin on hämärää. Kaitlampi on tyyni. Tuulikin on hiljaa, eikä lammen pinnalla näy värähdystäkään. Vastarannan havupuut katsovat kuvajaistaan lammen vedestä. Lehtipuut seisovat tummina ja vakaina hahmoina, valmistautuen talveen. Minun mieleni haluaa jo kiivetä Haukkamäen huipulle. Muistan sen kauneuden keväällä. Nyt siellä varmaan näyttää erilaiselta ja syksyiseltä. Matkalla huipulle huomaan kaunista luonnon rakentamaa aluskasvillisuutta. Puunrungon juurella on tuuhea kasvuinen sammalmätäs. Puunjuurakon alle johtaa jokin kolo syvälle maanuumeniin. Ehkä siellä on pikku hiirulaisen lämmin talvipesä? Metsä ei ole pelkää harmaata ja lehdettömiä puita. Vihreää löytyy paljonkin. Ikivihreät…

Tostai 11.05.-23 Jokainen aamu tällä viikolla on alkanut huikean kauniina. Tänä aamuna ei edes poutapilviä purjehdi taivaalla. Sininen aamu Kaitlammella. Vesi ja taivas saman siniset. Tämä on elämää tässä ja nyt. Ei sitku, vaan nyt. Luonto herää aamuun hiljalleen. Lintujen laulu voimistuu: sepelkyyhky, mustarastas, peipponen, käki ja paljon muita. Sorsat torkuu laiturilla aamuauringon lämmittäessä. Siinä ne oikovat siipiään valmiina uimaan lammen raikkaaseen veteen. Sitten ne uivat kauemmas. Tänään en lähde maastoon patikoimaan, vaan nautin kesästä huvilan pihapiirissä. Joka vuosi kevät yllättää. Viikossa kaikki vihertää. Aurinko lämmittää niinkuin olisi jo kesä. Kuitenkin on Toukokuu. Nostan kasvoni kohti aurinkoa. Mehiläinen pörrää terassin katonrajassa ja saa surinallaan minut uniseksi. Täällä pidetään asiakkaista hyvää…

10.5 – 23 Tänään retkikohteena Saarilampi. Kartasta katsoen reitti näytti lyhyeltä ja helpolta. Kuljin ohi suon ennallistamisalueen. Hyvässä mallissa näyti työt olevan ja joistain kauempaa on rakennettu uudet pitkospuut kohti Haukkamäkeä. Matka jatkui kohti tuttua tienpuomia. Turvallisuuden tuntua antoi alueen kartta, joka oli repussa mukana. Jatkoin kuitenkin surutta eteenpäin puomilta, vaikka olisi pitännyt kääntyä oikealle. Iloisena kuvailin metsänkevättä, kunnes maisema ei näyttänyt yhtään tutulta. Ymmärsin olevani väärässä paikassa n. 2km ohi ja puomilta olisi pitännyt kääntyä oikeaan. Vastaantulijalta tarkistin vielä oikean suunnan. Takaisin sama kävely. Ei haittaa. Koko päivä aikaa. Puomilta matka jatkui oikeaan suuntaan. Tunnistin jo polunkin. Ohitin Liukoijärven. Nyt järvi oli vapaana jäästä.Tuossahan oli minun eväspaikkakin. Näkymä oli…

Tiistai 09.05.-23 Ihana herätä valoon ja lintujen aamukonserttiin. Katsella Kaitlampea rauhallisin mielin. Mieheni oli jo aloittanut työt. Myöhemmin iltapäivällä pakkasin reppuun eväät ja lähdin kipuamaan konti Haukkamäen huippua. Polku tuntui jo tutulta. Olinhan käynnyt siellä aiemmin. Askel tuntui pehmoiselta jäkäläisellä kalliolla. Pysähdyin samalle tutulle paikalle kahvittelemaan. Paikka oli sama, mutta jotain oli muuttunut. Vihertää! Metsän puut olivat saanneet vaalenavihreät hiirenkorvalendet. Katseeni kääntyi alas kohti lampea. Nyt se lainehti vapaana. Oli niin kesäisen lämmin. En jatkanut matkaa tutulla polulla, vaan kuljin eteenpäin kallion reunaa. Koko ajan näkyi sininen lampi kaukana alhaalla. Löysin hauskan näköisen kaksihaaraisen männyn. Miksi siihen oli kasvannut kaksi latvaa? Ne kuitenkin erkanivat toisistaa, haaroittuen kuin omaksi yksilökseen. Sitäpä…

Maanantai 8.05.-23 Pääsin taas mukaan tänne luonnon rauhaan. Aamu oli kaunis Kaitlammella. Auringon valo kimalteli veden pinnalla. Tällä kertaa saimme asua Villa Taavetissa. Luottavaisin mielin astuimme sisälle, koska tiesimme huoneet kodikkaisi ja hyvin hoidetuiksi. Huomaatko, miten hieno nurkkaristikko Taavetissa on? Villa ihan kutsuu luokseen asettumaan. Katso, miten kodikasta ja kaunista on sisällä. Oleskelutilan sisustuksessa on käytetty harmaita tekstiilejä jotka sointuu hyvin kelohonka seiniin. Keittiö on tilava. Siellä mahtuu kokkaamaan suuremmallekin porukalle. Parasta on istua pöydän ääressä aamukahvilla ja katsella Kaitlammelle. Aamu alkaa jo rauhallisin mielin. Miehenikin saa työpäiväänsä energiaa kauniista ja rauhallisesta maisemasta. Eteistila on avara, josta sisäänkäynti pukuhuoneeseen ja saunatiloihin. Tilaviin vaatekaappeihin mahtuu talvipakkastenkin vaatteet. Katso, tuota ihanaa eteisen…

Huikea aurinkoinen aamu. Aamiaspöydästä avautuu näkymä kauniille Kaitlammelle. Ei voi jäädä sisälle. Täytyy pakata eväät reppuun ja lähteä uusia polkuja etsimään. Suuntana Liukoijärvi. Metsässä solisi kevätpuroja. Paikoin oli vielä jäätä ja lunta. Minä, yksin kulkemassa metsätiellä hiljalleen. Ei sentään yksin. linnut oli seurana. Ne lauloivat ihan pakahtuakseen. Keväästä iloiten, niinkuin minäkin. Voisitko kuvitella, kuinka purot solisee omaa sävelmäänsä? Lumien sulaessa purojen pulina vain kiihtyy. Matka tuntui vieraassa metsässä pitkältä. Järvestä ei tietoakaan. Pari mutkaa ja järvi näkyi jo. Oli tarkoitus mennä päiväkahville järvenranta kallioille. Polkua ei löytynyt tai se oli märän sulamisvesien alla. Erämaa järvi oli kaunis. Katso, miten pumpulipilvet kuvastaa järven sulaan pintaa. Maisema kuin maalaus. Näin telkkä pariskunnan…

Eräänä kauniina Huhtikuun aamuna ajelimme kohti Vihtiä. Mieheni työmatkalla ja minä seurana. Olin kuullut paljon puhuttavan Hawkhill nimisestä paikasta. Se on lomakohde. Sieltä voi vuokrata massiivisia kelohuviloita. Nyt pääsin sinne minäkin. Tienviitta neuvoo, missä kukin huvila sijaitsee. Jokaisella huvilla on oma nimensä. Nimet ovat periytyneet omistajien sukulaisilta. Tällä kertaa saimme asua Villa Mariassa. Villa näytti kodikkaalta. Ihankuin olisi ollutkin kotona. Täällä viihtyisimme hyvin. Sisällä odotti kaunis tupakeittiö kaikkine mukavuuksineen. Sohvat ja tuolit houttelivat rentoutumaa. Kauneinta lienee ikkunasta avautuva maisema. Sitä vaan jää katsomaan hiljaa. Se vangitsee katsojan kauneudellaan. Mieheni, Pauli, lähti töihin. Hän on rakentaja/remonttireiska. ” Kelotaiteilijaksi ” , kuulin häntä kutsuttavan. Minä sain ainutlaatuisen tilaisuuden olla vierailijana. Päivä oli…