Valkoista

Kävelen valkoisessa maailma.

Sinisessä hämärässä.

Hiljaisuudessa.

Koivujen oksilla huurteiset kiteet.

Katoan valkoiseen maisemaan.

Pakkasen nipistävä viileys.

Punaiset posket.

Vastakohta valkoiselle.

Illan pimeys.

Valkoinen valaisee.

Yläpuolella taivaan tähtivyö.

Talvi.

Valkoinen talvi.

Syvä rauha itsessäni.

Mervi 2025

Eilen illalla vietimme ystävien kanssa perinteistä runoiltaa. Minun kirjoittama runo kertoi tällä kertaa valkoisesta talvesta. Kuulimme erilisia koskettavia runoja. Ihon alle meneviä. Jaoimme menneen vuoden iloja ja suruja. Keskustelu aiheeksi nousi puhuttava ikääntyminen. Puhuttavaa oli myös naiseus ja siihen liittyviä ilonaiheita ja ropan muutoksia. Nautittiin myös pitkistä aamuista. Ei olut kiire minnekään. Osalla meistä oli vielä työuraa jäljellä ja osa teki keikkailutyötä. Kaikki ei kuitenkaa ole niin vakavaa ja surullista. Meillä oli myös nauru herkässä. Puhuimme myös ystävyydestä, kuinka se on tärkeää. Tämä runoystävien kokoontuminen on kestänyt jo 24 kertaa. Olemme tärkeitä toisillemme. Tapaamme aina Tammikuussa. Tammikuun taittajaiset. Konta jo käännytään Helmikuun puolelle. Voimaannuttava ilta antoi taas positiivista energiaa alkaneelle vuodelle. Puhuimme myös kiitollisuudesta. Sitä ei vaan aina huomaa arjen tohinoissa. Pitää pysäyttää itsensä ja olla tässä ja nyt. Kiitollinen runoillasta ystävien kanssa.

Mukavaa viikkoa kaikille: Mervi