Joulukalenteri päivä 9

” Huomenta.” hihkui Jouluhiiri. Se kurkisti ikkunasta. Lunta on paljon. Pehmeää ja valkoista lunta joka puolella. Vaikka kelkka kaatuisi, niin se vain hupsahtaisi pehmeään lumikinokseen. Nyt pääsee kelkkamäkeen. Jouluhiiri keitti jäkäläpuuroa aamiaiseksi. Laittoi neljä mustikkaa puuron päälle. Annos oli juuri sopiva pienelle hiirelle. Jouluhiiri säntäsi ulos ovesta. Kummallista, kelkka odotti vielä eilen ovenpielessä. Siinä sen paikka oli aina ollut. Nyt sitä ei näkynnyt, vaikka kuinka katseli ympriinsä. Ei kai vaan? Voisiko asialla olla Mörkyli? Mihin se minun kelkkaa tarvitsee? Jotenkin tämä vaikuittaa Mörkylin kepposelta. Nyt jo kaksi kepposta. Sienet vaihtuiva omenoihin ja sitten on kelkka kateissa. Tätä täytyy pohtia oikein kunnolla.

Mennään etsimään ullakonportaitailta salaisuutta. Hämärää, salaperäistä ja hiljaista. Ei kai se Mörkyli piilottele täällä jossain ylemmällä portaalla. Ei täällä ketään näy. Salaisuus löytyi portaalta yhdeksän. Sehän on T.