Joulukalenteri päivä 12

Jouluhiiri kurkisti ovesta. Kelkka oli ovenpielessä omalla paikallaan. Se oli jotenkin erilainen. Kelkan istuimelle oli maalattu kauniita valkoisia, pitsimäisiä lumihiutaleita. Se oli niin kaunis. Mörkyli oli tehnyt parastaan. Vai oliko se Mörkyli?

Lunta oli paljon. Jouluhiiri kiskoi ja kiskoi kelkkaa punaisesta narusta. Matka mäen päälle on pitkä. Jouluhiiri kahlasi lumessa. Lunta oli polviin asti. Se ei antanut periksi, koska mäenlaku on niin hauskaa.

Jihuu! Näin sitä mennään. Kelkka kiitää hurjaa vauhtia. Mistä tuo Tiina – Tonttu tuohon eteen ilmestyi? Pois alta täältä tullaan! Näinä aikoina Tonttuja liikkuu kaikkialla. Tiinasta on mukavaa laskea kilpaa Jouluhiiren kanssa. Kumpi on ensin alhaalla?

Hupsis kuinkas kävikään? Vauhti oli niin kova. Kelkka tömähti lumipenkkaan ja sinkoitui nurinniskoin. Jouluhiiri tuiskahti pehmeään lumeen. Lumi vain pölähti. Lunta on vaatteissa, kasvoilla ja pipossa. Jouluhiirtä vain nauratti. Se ihan kikatti.

Jouluhiiri kipusi kelkkoineen takaisin mäen päälle. Tonttua ei enään näkynyt. Joulukuu on niin kiireistä aikaa. Joulu tulee aina vaan lähemmäksi. Pikkuiset lumiukot pitivät vahtia mäenlaidalla. Niistä oli hauska katsella Jouluhiiren menoa. Jouluhiiri ei malttanut lähteä sisälle. Päivä hämärtyi ja ilta saapui. Onnellinen Jouluhiiri kahlasi lumisella polulla kotia kohti.

Portaita on jo kaksitoista. Kiivetään yhä ylemmäksi. Salaisuuden kirjainta ei löydy. Portaalla on pieni rako. Sinne se kirjain oli luiskahtanut. Siellä oli kirjain I.