Turunlinna

Tervetuloa Turunlinnan kierrokselle kanssamme! Suuresta portista astuessamme, olimme linnan sisäpihalla. Näyttää jännittävälle. Mikähän seinä tuossa on ollut? Nyt se on vain raunio. Linna näyttää suurelta ja onkin sitä. Puinen katossilta yhdistää eri linnanrakenuksia. Me emme päässeet käymään siellä. Paljon on kerroksia ja ikkunoita. Lähemmin tarkasteltuna. Ikkunoita kiertää kauniit koristeet. Niinhän, sen pitääkin olla. Ylhäisten ja kuninkaallisten kotilinnassa.

Kierroksen aikana nousimme ja laskeuduimme monia, monia portaita. Jotkut olivat jyrkkiä ja mutkikkaita. Pakko oli vain jatkaa matkaa, jos halusi pysyä reitillä. Pieni ikkuna näytti valoa, minnepäin käännytiin. Olihan siinä vähän porraskaidetta apuna. Rohkeasti eteenpäin, niin oli kiinnostavaa tutustua linnaan.

Kauniita ja arvokkaita maalauksia oli säästynyt. Ne kertoivat omaa tarinaansa sen ajan aikakaudelta. Ovikin oli upea. Ovenpielet antoivat syvyydentunteen. Se oli vain lukossa. Mikä salaisuus oven takana oli piilossa? Kuka tietää?

Tämäkin ihana maalaus on onneksi säästynyt. Varmaan niitä on etsitty ja entisöity parempaam kuntoon. Maalausten väriskaala ei ole monenlainen. Muutamaa väriä on vain käytety. Voihan olla, että silloin ei ollutkaan valinnanvaraa. Tässä taulussa ritari on ojentanut ruusun kauniille neidolle. Katso neidon aurinkoista hymyä. Minussa herää heti auttamaton romantiikko. Yksinkertaisen kaunis teos.

Pieni lepohetki linnan ikkunapenkillä. Kunnes taas kuljetaan seuraavia portaita uuteen kerrokseen. Voisitko kuvitella linnanneidon istuskelemassa tässä ja haaveilemassa. Katsoen linnansisäpihalle odottaen, milloin hänen ritarinsa saapuu ratsullaan karauttaen pihalle. Torvien soidessa. No, mutta ei minun pitännyt romaania tässä kirjoitella.

Kiinostavaa tarinaa tämäkin veistos kertoo. Ritari taistelee lohikäärmeen kanssa. Moniin vanhoihin tarinoihin liittyy tuo lohikäärmeen kanssa taistelu. Se varmaan kuvaa ritarien voimakkuutta, vaikka lohikäärmeen tuhoamiseen. Varjo seinällä näyttää pelottavammalta.

Pieni kaari-ikkuna on syvällä muurin ulkoseinällä. Jälleen kerran ihmetelään linnan masiivisuutta. Myös, miten kauan näitä kivilinnoja rakennettiin. Moni varmaan menehtyi työnsä ääreen. Rakennettiin uutta tai korjattin sodan tuhon jälkiä. Ei, voi kuin kunnioittaen katsella tätä kaikkea.

Monenlaista ikkunaa. Kalterit suojanaan. Ihan pääpyöräällä kaikesta historiasta ja katselemisesta.

Linnankappeli. Ihastele kanssani kaunista holvikattoa. Se ja monen salin holvikatot oli jonakin aikakautena piilotettu tasakaton alle. Nyt ne on kaivettu esiin ja antavat omaa arvokkuuttaan tällekin kappelille. Vetää sanattomaksi ja hiljaiseen kunnioitukseen. Rauhoittua omaan äänettömyytteen.

Nököjään on toisenkin matkalaisen aika levähtää. Mahdun sinne viereen minäkin. Repussa on onneksi juomista. Täällä on tosi kuuma kuljeksia, vaikka luulisi paksujen kiviseinien pitävän helteen loitolla.

Linnankirkko. Se on tänä päivänä vielä käytössä. En tiedä, pitääkö se varata? Ehkä, jos vaikka haluaa häät. Kaunis se on ja juhlallinen. Sisustuksessa on käytetty paljon sinistä- ja kultaväriä. Lautakatto ja lattia.

Saarnastuolin jälkeen ovat kuningas ja kuningatar istuneet vastakkain omissa aitioissaan. Katsothan saarnastuolin upeita maalauksia?

Sieltä täältä linnaa löytyi upeita senkkejä. Taitavasti on puuseppä, niitä veistellyt. Pienen pieniä laatikoita, ovia ja suurempi ovi alatasossa. Siinä on varmaan arvokkaita asioita säilytetty.

Täällä salissa on holvikatto kaivettu esille. Se varmaan jääkin olemaan. Vierailijat voivat katsoa, miten se on rakennettu ja muurattu. Ikkunapenkkikin näyttää keskeneräiseltä.

Linnankeittiö oli sisustettu vanhaa aikaa jäljitellen. Ruokatiinuja ja pöydällä ruoka on aidonnäköistä. Ihankuin piiat jatkaisivat kohta ruuanlaittoa.

Linnan museossa oli muutamia saleja sisustettu sen ajan malliin. Mitäs tuumaat tästä? Kyllä piti olla paljon henkilökuntaa pitämässä paikat siistinä. Upeaa ja prameaa. Voin taas kuvitella linnanväkeä rupattelemassa yhdessä. Kauniisti pukeutuneena. Kattomaalaus on myös hieno ja hillityn kaunis.

Yksi kuva vielä. Viehättävä ikkunasyvennys. Ikkuna; valkoisen, ilmavan pitsiverhon kehystämänä. Kuvia kyllä riitää, mutta onkohan niitä jo liikkaa?

Linna on nyt kierretty. Paljon olisi vielä asiaa, mutta jokaisen on käytävä itse tutustumassa. Suosittelen. Linna ei ole pelkää romantiikkaa. Kellarikerroksessa kävimme myös vankilaselleissä. Siellä on kyllä olleet karmivat olot. Ei voi verrata tähän päivään. Ulos linnanportista elämään tätä päivää nykyajassa.

Taidan kirjoitella vielä vähän lisää tässä joku päivä. Meitä naisia on kiinnostanut aina muoti. Hluaisitteko vielä palata linnaan? Kertoisin mielelläni 1800 luvun muodista. Se olikin kaunista!

Kiitos, jos jaksoitte olla kierroksella mukana.

Oppaana: Mervi