Tunturikukkia

Lapin suoalueita sulostuttaa valkoisenaan kukkivat tupasvillat. Ne ovat alkukesästä parhaimmillaan. Valkoiset villavat tupsut heiluvat hiljaa tuulessa. Niiden aaltomainen liike pysähdyttää kulkijan katselemaan. Sateet ja tuulet saavat villaiset tupsukat näyttämään märiltä valkoisilta lankakeriltä. Nyt on paras aika ihastella niitä ja ottaa innoissaan monta kuvaa.

Tässä näet niiden pehmoisuuden vähän lähempää. Niitä voi verrata pumpuliin. Tai puuvillapeltoihin. Me kutsumme leikkisästi niitä ” pupunhänniksi ”.

Mitäs täällä kukkikaan? Tuttu metsätähti ryppäänä varpujen seassa. Tuttu kukka kotimetsien poluilta. Näköjään se viihtyy myös täällä Lapissa. Kaunis hento kevään ensi kukkanen. Eteläisessä Suomessa jo kukkinut.

Suopursu. Tuo hienostunut kukkanen. Kasvaa mielellään kosteikoissa. Minulla on vain yksi kuva. Suoalue, jonka ylitimme, oli vaikea kulkuinen. En pääsyt kunnolla kuvaamaan. Kieli keskellä suuta piti kulkea lahoja pitkospuita ja varoa ettei putoa suohon. Lisävaivana oli hyttyset. Pysähtyessä niitä oli miljoona ympärillä. Voit vain kuvitella, miten ihania suopursut olivat kukkiessaan vaatimattomalla suolla. Niden ihana tuoksu hiveli mieltä.

Pietarinvaaraa alaspäin hiljalleen hivuttautuessa huomasin tämän kaunokaisen. Olisi jäänyt huomaamatta, jos olisi ollut reippaampi askel. Eihän jotoksen loppusuoralla enää jaksanut revittää. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt tuota lilaa kukkivaa tunturikukkaa. Piti netistä kaivella sen nimeä. Se on Lapinalppiruusu. Se ei ole ruusu. Nimensä se on varmaan saannut kauneutensa vuoksi. Viihtyy vain arktisilla alueilla. Tarkastele lähempää sen sulokkuutta.

Tämän kukan nimeä etsiskelin kauan. Valkoisia kukka vaihoehtoja oli paljon. Tulin siihen tulokseen, että tämä lajike on uuvana. Aika erikoinen nimi noin kauniin hennon kukan nimeksi. Jos olet erimieltä kukan nimestä, niin kerrothan minulle? Katso, miten vaatimattomissa oloissa se viihtyy. Kukka on tosi herkän kaunis.

Kaunispäällä kävellessä huomasin myös tämän kukan. Olen niin, ihastuksissani. Ihania kukkasia ympäri tunturia. Ne ovat niin pikkuruisia. Kasvaen lyhyessä varressa. Pitää kulkea silmät tarkkana, muuten kyllä tämä kukkien lumous jää huomaatta. Tämä on minulle myös uusi tuttavuus. Mustasta keskustasta lähtee täyteläisiä valkoisia terälehtiä. Tämän kukan nimi on ruohokanukas. Sen musta keskusta muuttuu syksyllä punaisiksi marjoiksi. Linnut pitävät niitä herkkuruokana. Varsinkin kanalinnut.

Laskeutuessamme alemmas Kaunispäältä huomasimme liilana hehkuvan Maariankämmekkä kukkaloiston. Nekin tykää kasvaa kosteikossa. Nämä viihtyivät pienen puron ja kostean sammaleen reunamilla. Monelle varmaan tuttu kasvi Etelä – Suomesta omassa mökkimaisemassa.

Puolukat kukkii. Kaunista. Pienet vaalean punaiset kellokukkatertut enteilee hyvää puolukkasatoa. Toivottavasti, mikään hallayö ei turmele kukintoa. Oletko pysähtynyt katsomaan lähempää puolukankukkia? Pysähdythän ja huomaa,kuinka ne ovat viehättäviä.

Jaksoitko kulkea tälläkin kertaa ihailemassa tunturikukkia? Muistathan kulkea tunturissa varoen, että huomaat kaikki pienet kukkasetkin? Emme ole olleet Lapissa Juhannuksen aikoihin. Olin kyllä kuullut, kuinka kaunista on, kun tunturit kukkii. ” Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Vaivaiskoivukin. ” Käy vierailemassa tunturilapissa. Yllätyt sen kauniista kesästä ja hiljaisuudesta.

Tunturikukkia ihastelemassa, Mervi