Tarvaspää

Kotimaan matkailua 2. Miehelläni oli työasiota Vihtiin. Hän kyseli lähdenkö seuraksi ajelulle? En, tai lähden jos matkalla poikkeamme Tarvaspäässä Akseli Gallen Kallelan taiteilija museossa. Ajelulle lähdettiin. Päivä oli juuri sopiva nähtävyyksien katseluun. Pilvistä, mutta kesäisen lämmintä.

Hyvin löysimme perille. Pieni puistopolku johdatteli kauniiseen pihapiiriin, jossa atteljee sijaisi ja heidän kauniiseen kotikartanoonsa, joka tänä päivänä palveli ravintolana. Ateljee oli massiivisen näköinen torneineen ja paanukattoineen. Holvikaarinen terassi toivotti tulijat tervetulleeksi. Kunnioitusta herättävä rakennus.

Terassi jatkui kulman ympäri. Minne täältä pääsee? Enhän se minä olisikaan, jos en olisi lähtenyt tutkimaan asiaa. Terassi oli kaunis luonnonkivistä muurattu. Nuo kaaret tuovat mieleen välimeren rakennustyyliä. En tiedä, mitä tyyliä tässä oli tavoiteltu? Tuosta käännyn.

Rappuset. Kaartavat metsäiselle polulle. Tasanne. Uudet rappuset. Kaunista kasvillisuutta. Saniaisia ja muuta vihreää. Kallio toisella puolella ja toisella puolella rotkomainen pudotus. Kävelin eteenpäin. Tulen polulle. Se johti tasanteelle. Olisikohan polku vielä viennyt eteenpäin. Aistin metsänrauhaa ja ihanaa kesäntuoksua. Käännyin takaisin. Emme olleet käyneet vielä ateljeessa. Miehenikin varmaan ihmetteli, mihin katosin?

Kaunista pihapiiria vartioi ikihonka. Kartano ja Ateljee oli vanhan tammimetsän ympäröimä. Meri näkyi vähän kauempana. Ihanat maisemat.

Tervetuloa Tarvaspäähän. Eteisen lattia oli taideteos. Näyttää mosaiikilta, muuta en voi olla varma. Ehkä teoksessa on haettu ilmansuuntia. Upeaa työtä.

Eräässä huoneessa oli lipasto, johon huomioni kiinnityi. Muistaakseni sen nimi oli paholaisen lipasto. Muistatko paremmin, jos olet käynnyt täällä? Jokatapauksessa lipaston molemmilla puolella on Eedenin puut. Alareunassa on Aatamin ja Eevan kädet. Eeva tarjoaa hedelmää Aatamille. Lipaston yläpuolella on itse Jumalan kasvot. Tämä on minun näkemykseni. Aivan mahtava, mutta ehkä en haluaisi kotiini sitä.

Mieleenpainuvin taulu oli Kalevalasta kuvaus Ainosta ja Väinämöisestä. ( pahoittelen kuvan alareunassa olevaa varjohässäkää. Kuvatessa ei huomaa kaikkea) Kehykset taulussa ovat myös itsessään taideteos. Puuhun kaiverrettu. Ei ole tietoa, kuka ne on tehnyt.

Ateljeessa oli muitkin tauluja. Akseli Gallen Kallela maalasi mielellään perhettään ja suomalaisia maisemia. Paljon oli esillä hänen maalaus siveltimiään ja maalituubeja. Häämatkallaan Suomen Karjalassa hän maalasi paljon sikäläisiä ihmisiä ja maisemia.

Kauniita kierreportaita johti ihan torniin saakka. Pikkuisen hirvitti tuo jyrkkyys. Jokaisella tasanteella oli pikkuriikkinen tornihuone, jossa esiteliin taiteilijan elämän historiaa. Yhdessä kerroksessa oli kylpyhuonekin. Kapeat ikkunat antoivat valoa rappukaytäviin.

Alaspäinkin oli mentävä. Varovasti kieli keskellä suuta.

Sali. Huoneissa oli tosi vähän huonekaluja. Ehkä niitä ei ole säilynyt. Täällä oli tauluja seinillä. Takkanurkkaus. Salissa oli myös flyykeli, jonka Akseli oli ostanut vaimolleen lahjaksi.

Pitihän se minun kokeilla, miltä tuntuu istuskella kauniina kesäpäivänä varjoisalla terasilla. Vilvoittava tuuli hyväilee istujaa ja vie ajatukset kauas menneeseen.

Kävelimme myös merenrantaan. Tyyntä. Sininen, rauhaisa merenlahti. Kylläpä heillä on ollut ihanaa asua täällä. Tämäkin maisema on varmasti inspiroinnut taiteilijaa.

Rannassa kyyhötti myös savusauna. Ei ehkä alkuperäinen. Sirretty varmaan jostain paikalle, jossa kauan sitten sijaitsi sauna.

Meidän välikahvihetki lähestyy. Mikäs sen hienompi paikka kuin kartanokahvila.

Sisällä kartanossa näkyy vielä menneenajan lumoa. Sali, niin juhlallinen.

Musiikkinurkkaus. Somisteena seinällä Suomalaista maisemaa esittävä taulu.

Ikunoista avautuu maisema merenlahdelle. Tänään , niin tyynelle merelle. Rauhoittavaa mielenrauhaa.

Kahvihetki. Siellä minua jo odotetaan. Kävin vain äkkiä katselemassa, millaista on kartanossa sisällä?

Miten ihania paikkoja Suomesta löytyy. Luontoa ja historiaa. Ei ymmärräkään, miten näistäkin tapahtumista on kauan. Akseli Gallen Kallela on jättänyt meille jokaiselle perintönä kappaleen suomalaisuutta maalaamissaan tauluissa.

Käykää täällä nauttimassa. Tämäkin on näkemisen arvoinen paikka.

Kiitos teille, jos jaksatte kulkea vielä meidän kesäretkillä mukana. Meille se sopii. Mukavaa viikonloppua. Rentoudutaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

T: Mervi