Talviretki metsään

Sinä Helmikuisena aamuna hiutaloi hiljalleen lunta. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä. Metsä näytti talviselta. Puut olivat saaneet kauniin lumiharson oksilleen. Lunta oli paljon. Tiheä puiden kasvusto oli säästänyt lumisen maiseman. Tänne ei kevättalven aurinko paistaisi sulattamaan lunta. Mietin olisko polut liukkaassa kunnossa? Meidän talviretki olisi vihdoin toteutumassa. Reitti alkoi tutusta Lapakiston polusta. Matkamme maali oli Sammaliston laavu. Sitten vaan matkaan. Lähdetkö mukaan?

Yllätyimme. Metsässä oli lumipolkuja. Paljon oli ollut muitakin talviretkeilijöitä. Pitkospuut olivat toisin paikoin jäisiä. Muuten kyllä yllättävän hyvä kulkea. Kallioiset polut väistimme ja kuljimme lammenpolulla. Ensin vähän hirvitti tuo jäälle meneminen, mutta olihan täällä muitakin kulkijoita ollut ennen meitä. Kaunista talvista valkeutta ympärillä. Polku houkutteli meitä kulkemaan eteenpäin.

Metsän talvista taidetta. Puoluka – ja mustikanvarvut talvisessa asussaan. Upeaa, kuinka voikaan talvella löytää näin kaunista. Sitä usein ihastelee kevään ja kesän vehreyttä. Syksyn väriloistoa. Jokaisena vuoden aikana löytää kauneutta, kun kulkee hiljalleen. Ihanuus on silloin ihan polun vierellä. Lähelläsi.

Metsän hiljaisuus on täällä. Kalliosilla rannoilla puut seisovat pakkasen ja lumen jäädyttäminä. Järven jäällä on vain talvieläinten jälkiä. Tuosta on loikkinut jänis ja peuroja on kulkenut omassa laumassaan. Matka jatkuu vielä vähän matkaa. Talvi on hiljaisuuden aikaa. Aikaa kulkea omissa ajatuksissaan raikkaassa säässä.

Sammalisto. Kassista kaivetaaan kuivia puita nuotion sytyttämistä varten. Liiteristä löytyy kyllä puita. Järveltä kävi vähän kylmä viima. Joko jo kohta nuotio syttyisi? Vähän voisi sormia lämmitellä ja makkaroita paistella. Maltetaan vielä hetki!

Talviretkellä on hyvä varautua. Näille lämpimille poronkarva alusille on hyvä ja lämmin istahtaa. Jalkojakin on hyvä vähän venytellä nuotion syttymistä odotellen.

Iloinen tuli lämmittää ja luo retken tunnelmaa. Mustat korpit raakkuu keskenään. Imeisesti jo pesimisreviiristä kinastelevat. Meillä on tulen ääressä mukavaa

Eväät on kaivettu repun uumenista esille. Makkarat kypsyy ja kohta haukataan mehevää makkaraa sinappia mausteena.

Trankialla keitettin kuumaa vettä ja kuksaan laitettiin caputcino kahvijauhetta. Pinnalle tuli juuri sopiva vaahto ei tarvitse sokeria tai maitoa. Paitsi, kuuma kahvi poltti suuta ja lirautettin vähän maitoa joukkoon. Oletko maistanut? Tietysti nokipannukahvi kuuluu retkelle, mutta joskus laiskottaa. Piti vain äkkiä saada jotain lämmintä, ettei tule vilu.

Meidän herkkurasia. Tottakai. Eihän sitä taas jaksa kaikkea syödä. Suklaapatukat olivat jäätyneet ja yhtä palasta sai kauan sulatella suussa. Aina on eväitä liikaa kuin liian vähän.

Retki alkaa olla lopuillaan. Päivä oli hyvä ja onnistunut. Saimme kokea erämään rauhaa ja hiljaisuutta. Talviretki metsään oli ensimmäistä laatuaan. Vihdoinkin se toteutui. Kävellesssä lumisessa metsässä näkee ja huomaa enemmän kuin hiihtämässä. Silloin suihkii suksilla menemään ja jää pienikin kauneus huomaamatta. Tämä täytyy ottaa uusiksi. Tuntuu vain siltä, että lumet sulaa kohta.

Helmikuu vaihtui taas huomaamatta Maaliskuuksi. Kodin takapihan metsässä ei juurikaan lunta näy. Laskiaissunnuntaita vietettiinn eilen ja syötiin kermapullia. Kohti kevättä ja Pääsiästä mennään. Paholainen, joka keväinen flunssakin tuli vierailemaan. Eipä mitään, kyllä tästä selvitään. Kohti lämpimiä säitä ja auringonvaloa. Uusia retkiä kohden. Karttoja jo katselemaan ja suunnittelemaan.

Hyvää kevään odotusta jokaiselle. Kiitos mukana olosta Mervin ja Paulin talviretkellä.