Reissuja/Matkoja

Talvimökkeilyä

Viikko sitten Tiistaina ajelimme kohti Vihtiä, Tervalammelle ja Hawkhillin lomakylään. Pikkutiet olivat jäisiä ja sumu teki näkyvyyden huonoksi. Maisema oli mystisen ja salaperäisen näköinen. Tuntui, että matka kesti ja kesti. Pelkääjän paikalla minäkin painelin oletettuja jarruja joka mutkassa. Eihän sitä mitään hyötyä koitunut. Oman pelon lievittämistä kai.

Mieheni työreissulla mukana. Tälläistä ihanuutta hän on rakentanut Marraskuusta lähtien. Nyt alkaa olla valmiin näköistä. Pöydät ovat jo paikoillaan. Pehmoiset lampaantaljat penkeillä odottamassa asiakkaita. Katsokaa tuota kaunista kattoa, joka on rakennettu tuppeen sahatuista laudoista. Sopivat yhteen metsämaiseman kanssa. Kynttilöitä sytytetty ikkunoille ja pöydille. Nyt on vuorossa takanasennus ja piippu katolle. Kyllä tästä tuli, niin ihana lintukoto keskelle metsänsiimestä. Kallioiden kainaloon. Paikka sai nimekseen Tuomela.

Kauniit lasiovet johtavat jo aikaisemmin rakennetulle Korpelan laavulle. Se on myös mahtava paikka. Nyt on tilaa valita.

Yövyimme Mökillä, nimeltään Armas. Rannassa olisi ollut mahdollisuus pulahtaa avantoon. Kävin laiturilla arpomassa, mitä tekisin. En tohtinut edes sormella koittaa veden kylmyyttä. Olen kyllä aika arkajalka. Kaunista kyllä oli. Sinisen näköinen vesi. Pakkasauringon kultaamat vastarannan havupuut. Sinitaivas. Järvenjää ei näyttänyt kovin kestävältä. Suojasäät olivat sulattaneet lumet ja jäällä oli vetisen näköistä. Näin jälkeenpäin ajatellen tunnen olevani aika raukkis, kun en edes jalkoja koittanut laittaa avantoon.

Illan tunelmaa mökkirannassa. Hämärtää. Tunne, että hämärä hiipii vähän myöhemmin jo näin Tammikuun puolessa välissä. Se antaa toivoa valoisimmista illoista. Uskaltaisiko jo toivoa kevään tulosta. Tunnelmalliset kausivalot syttyy rantaan vieviä rappuja valaisemaan.

Illtapuuhia, saunan lämmitystä. Rakentajakin saapuu saunomaan ja illanvietoon. Tunnelmallisessa saunan lempeissä löylyissä on hyvä olla. Aika pysähtyy. On vain aikaa olla. Nyt olisi aika pulahtaa avantoon. Ei sittenkään. Nautimme vain saunan lämmöstä.

Saunakahvit katettu. On hiljaista ja rauhainen mieli. Ulkona sininen hämärä. Saunanlämpö viipyilee iholla.

Kuutamo loistaa Kaitlammen yllä, miten kaunista. Ei maltaisi käydä nukkumaan. Lammen jäiseen pintaan heijastuu kirkas valo. Upeaa! Taivas näyttää tummalle. Yö saapuu.

Aamuhämärässä. Aurinko nousee. Hentoja vaaleanpunaisia tai liiloja heijastuksia taivaanrannassa. Vielä loistaa kausivalot. Kohta päivä valkenee.

Mihin katosi aurinko? Aamurusko lupaili valoisaa päivää. Mistä nousi sumuverho peittäen valon? Sää vaihtelee todella paljon jo yhden päivän aikana. Onhan tässä hyvätkin puolensa. Ei tarvi pakkasessa hytistä. Auringonvaloa kyllä rakastan. Nyt on tilaisuus käpertyä sohvan nurkkaan. Peittoon kääriytyneenä ja lukea jännittävää kirjaa. Aika ihanaa.

Työmaalla on tapahtunut. Kaunis siromuotoinen takka on omalla paikallaan ja piippukin katolla. Pari halkoakin on laitettu valmiiksi. Kohta asiakkaat saavat nauttia tulen tunnelmasta ja lämmöstä. Olisi kiva nähdä tulen loimotusta uudessa takassa?

Miellä on kotiin lähdön aika. Minua jäi harmittamaan jäiset metsämaastot. Olin, niin odottanut lumiretkiä metsään. Eihän näille säänkäänteille mahda mitään. Paljon näissä päivissä oli kaunista ja hyvääkin. Sain luettua jännityskirjan loppuun. Kirjan kirjoitta oli Henning Mankell. Jännitystä tarjosi, kirja nimeltään Ruotsalaiset saappaat. Nimi ei sano mitään, mutta oli yllättäviä käänteitä täynnä.

Sain tuskailemani käsityön jatkettua. Siitä on sitten helppo jatkaa kotona. Ehkä? Sellainen oli talvimökkeily.

Kiitos Hawkhill!

Kotona saimme ihailla upeita auringonlaskuja.

Joka ilta kauniimpaa ja kauniimpaa. Enpä osaa sanoa, mikä on kaikkein kaunein? Erilainen joka ilta. Luonnon kaunis taulu. Katsottuna ikkunasta.

Kiitos,kun olitte Mervin ja Paulin talvimökkeilyssä ja raksatyömaalla mukana.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *