Suomenlinna

Päivä jatkuu. Kohdekartan saimme mukaan pääsymaksujen kylkiäisinä. Hyvä sitä on välillä katsoa. Saaren läpi on merkattu sininen reitti. Sitä kohden lähdemme kuljeksimaan. Numerot kohteisiin eivät olleet mitenkään järjestyksessä, vaan sikinsokin. Täytyi aina tarkistaa, missä mennään.

Reitin varrella nähtyä. Kaunis ja vanha tiilirakenteinentalo reinusti katua. Pelargoniat kukkivat täydellisen kauniina ikkunoilla. Talo on varmasti käsityönä muurattu. Työmiehiä on ollut monia muuraamassa. Katu, jota kuljemme on ajanhenkeen kunnostettu.

Kävelymme jatkuu kiviportin kautta. Kaunis ja kaareva portti houkuttelee kurkkaamaan toselle puolelle ja jatkamaan matkaa. Turvetta kasvaa muurin ja portin päällä.

Pitkän vaaleanpunaisen talon koko seinä oli vieretysten viehättäviä ikkunoita. Kaunista arkkitehtuuria. Sitä ihan lumoutuu vain katselemaan ikkunoita. Kaarevat pieniruutuiset. Ikkunan päällä oli kuin kruunu. Huomaatko mukulakivikadut. Jotkut niistä näyttivät alkuperäisiltä tai sitten ne oli rakennettu uudelleen samanlaisiksi.

Muutamiin vanhoihin puutaloihin oli avattu pieniä kahviloita matkailijoiden virkistykseksi. Emme malttaneet tänne poiketa, koska kieroksemme oli vasta alussa.

Tunneli, josta johti käytävät molemmile puolille. Pimeää ja hämärää. Taas näitä mukulakiviä. Täytyi astella varoen. Kiveltä kivelle. Annan jokaiselle vinkin. Kannattaa laittaa jalkaan lenkkarit tai muut paksupuhjaiset kengät. Minä onneton hienostelin kesäkengissä.

Tunneli sisältäpäin. Ikkuna tai ehkä ampuma – aukko. Muurit olivat todella paksua rakennelmaa. Monta kerrosta kiveä päällekkäin. Tehty kestämään ja suojaamaan. Tänä päivänä se näyttää upealta. Eipä sitä osaa ajatella, miltä se on tuntunut sotilaiden taistellessa?

Tunneli jatkuu ja jatkuu. Hienolta ja turvalliselta se näyttää. Kulkua siellä oli paranneltu. Hyvä oli turistin kulkea. Linnoituksessa lähti myös paljon pilkkopimeitä tunneleita. Perheet kulkivat kännyköiden taskulamppujen valossa. Lapsilla oli tosi hauskaa ja jännittävää seikkailla siellä. Me emme antautuneet sellaiselle seikkailulle.

Saarella on sälynyt myös kaunista puutalo arkkitehtuuria. Taloissa asuu vakituisesti Helsinkiläisiä. Yhteensä n. 800. Siellä onkin asetettu toive, että turistit eivät liikkuisi asutuilla alueilla. Talot puutarhoineen ovat kauniita ja tuovat saarelle omaa viehättävyyttä.

Puut ja puistoalueet ovat hyvin hoidettuja. Puut ovat ikivanhoja. Puiden varjoisissa lehvistöissä lauloivat mustatrastaat. Ihmisiä istuskeli puiden siimeksessä, syöden eväitä. Nauttien seurasta ja rupatellen ilosesti. Kesä. Saari on todella ihana. Helsinkiläisille pakopaikka. Pois keskustan helteisiltä kaduilta tai kuumasta kodista. Turistinkin on mukava täällä samoilla, vaikka helle vähän verottaa voimavaroja. Juomaa kuluu.

Vastaamme tulee uimaranta. En ole tiennyt täällä olevasta uimarannasta. Kaunis merenpoukama kallioiden kainalossa. Ihmeen kirkasta vettä, eikä sinilevää näkyvillä. Olisi itsenikin mieli tehnyt pulahtaa meren viileyteen. Lapsilla tuntuu olevan hauskaa. Heleistä naurun purskahduksista päätellen. Meidän matka jatkuu valleille päin.

Monien ylös nousevien portaiden jälkeen olemme vallien huipulla. Suomenlippu oli vastaanottamassa. Näköalat ovat henkeäsalpaavan kauniit merelle. Silloin kauan sitten oli varmaan myös tärkeä tähystellä merellepäin.

Vallien harjanteella vartiovat uljaat vanhat tykit Helsinkiläisten ja saaren rauhaa. Se oli silloin.

Kuninkaanportilla. Aukeaa merelle. Kauan sitten rakennettiin portti Ruotsin kuningas Adolf Fredrikille. Tänne hän kiinnitti laivansa vierailessaan linnoituksessa.Taisi olla 1752. Ajattele, miten kauan sitten. Jyhkeänä ja arvokaana seisoo vieläkin kuninkaanportti. Se haluaa toivottaa vierailijat tervetulleeksi. Portin aukosta katsottaessa näkyy sininen meri, joka yhtyy taivaan siniseen horisonttiin.

Jatkuu! Vielä vähän jatkuu päivä. On paljon katsottavaa ja ihmeteltävää. Seikkaile Mervin mukana päivä loppuun asti. Jaksatko? Meillä jalkoja jo pakottaa.