Iltapäivä

Päivä on jo iltapäivän puolella. Vielä yksi kiinnostava kohde katsomatta. Olemme menossa Augustin Ehrensvärdin kotimuseoon. Hän oli historiansa merkittävä mies, koska hänen johdollaan aloitettiin merilinnoituksen rakennustyöt. Yksi hänen ansioistaan oli hänen aloitteena perustaa rakennusmiehilleen eläkesäätiö. Mahtoiko olla Suomen ensimmäinen? En tiedä? Kohta saamme tutustua hänen kotiinsa.

Taloon astuessa vastassa oli keittiö, jossa oli keittiöpiika askareissaan. Hupsis, siellä näkyy myös valokuvaajan haamu. Saataa olla, että monissa vanhoissa rakennuksissa kummittelee. Olikohan keittiön alkuperäinen paikka tässä. Ehkä se on siirretty ja restauroitu sen ajanhenkeen.

Olen aivan ihastuksissa vanhoihin kaakeliuuneihin. Ne ovat tyylikkäitä ja antavat huoneille arvokkuuden ja vaurauden tuntua. Todennäköisesti kaakelit olivat myös käsinmaalattuja. Pöydälle oli katettu iltapäiväkahvit. Kauniit posliiniruusukupit oli laitettu viidelle. Oliko vieraita tulossa tai oman perheen kesken kahvitttelua. Huomaatko, kahvilusikat ovat katettu kupin päälle. Tummaa sokeria astiassa ja hopeiset sokeripihdit. Kahvi valmiina kauniissa hopeakannussa. Tarkkasilmäinen huommaa kurkistaa uuniin. Siellä on kuparipannussa lisää kahvia lämpenemässä. Talon huonekalut ovat kustavilaistatyyliä. Nimi tulee senaikaisen Ruotsi -Suomen kunninkaan mukaan.

Ruokasali. Selostuksen mukaan pöydälle on katettu jo jälkiruoka. Tarjolla oli mm. paljon eksoottisia hedelmiä. Tarina kertoo myös, että vieraille tarjottava päivällinen tarjoiltiin hyvissäajoin. Vieraiden kanssa seurustelu ja syöminen päättyi aamupalaan.

Sisustuksesta. Kauniit käsinmaalatut kangastapetit esittivät hedelmäpuita etelänmailta. Ylellisyyttä oli myös omistaa kultakehyksinenpeili. Ne olivatkin verotettavaa omaisuutta. Aikaisemmin vielä ikkunaverhoina käytettin vain kappaa. Täällä ruokasalissa oli jo muodin mukaiset sivuverhot. Kaunista ilmavaa pellavaa. Katossa kristallikruunu.

Näkisitkö tässä vuoteessa ruusunpunaisia unia? Vuodeverhot olivat siihen aikaan muodikkaita. Ehkä valoisina kesäöinä verhot olivatkin tarpeelliset. Uni kai tulee paremmin hämärässä. Tietenkin ne antavat myös yksityisyyden tunnetta. Vuodevaatteet ja verhot näyttää silkiltä. Eipä päässyt näpelöimään.

Hieno kaappikello mittasi aikaa salin murkassa. Seinillä oli paljon taidetta ja muotokuvia. Kristallikruunut joka salin katossa. Huomaa myös kynttilät lampussa. Ei ehkä ollut vielä sähköä. En ole tutkinut asiaa, mutta kynttilläkruunut viittaa ainoaan valaistukseen.

Taas yksi sali. Hillityn kaunis. Tuolit verhoitu kukkakuosilla, silkkikankaalla. Huoneen poordi on sinisellä maalattu ja rajattu tummansinisillä listoilla. Lattiaa tarkemmin katsellessa, huomaa senkin olevan hennon sinisävyinen. Nuo lattialaudat koko talossa on kauniin leveää lautaa. Täällä on ollut rauhaisaa istuskella kaiken kauniin kodikkuuden keskellä.

Päivä on ollut ihana ja mielenkiintoinen. Nyt on aika lähteä laivalaituria kohden. Koko päivä täällä meni. Eipä tullut kelloa katsottua. Eli hengessä mukana saaren historiassa. Sää suosi meitä ihan koko päivän. Kesäretki tänne oli vihdoin toteutunut.

Matkalla laivaa kohti huomasin ihania pieniä kalliokukkia. Suomen saariston ihanuuksia. Hentoja, kauniita vaalenpunertavia. Merituulen riepotellessä niiden kasvupaikkaa. Silti ne jaksavat sulostuttaa ohikulkijaa.

Nyt sanomme näkemiin kauniille Suomenlinnan saaristolle. Kohta nautimme kesätuulesta laivankannella.

Tämä on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Sainko teidät innostumaan? Vähän vielä kirjoittelen lisää, ehkä huomenna? Tervehdys Merviltä