Suomen Joutsen

Vielä vähän seikkailua Turussa Aurajoen rannoilla. Turun linnasta palatessa vierailimme Suomen Joutsenessa. Suomen Joutsen uljaista uljain Purjevene jo työnsä tehneenä. Eläkepäiviä viettämässä Aurajoen satamassa. Vierailijoille kertomassa entisistä ajoista.

Laivankannella. Hyvin huollettu puinen kansi. Penkki, jossa matkustaja voi levähtää tai katsella laivan matkaa merenaalloilla. Tänä päivänä vierailija saa siinä istua ja kääntää katseensa ylös kohti mahtavia laivanmastoja.

Pyöreitä pieniä ikkunoita. Aurajoki näyttää tyyneltä, vaikka ulkona tuulee kovaa. Joen toisen puolen maisemat eivät ole kauniita. Siellä rakennetaan uutta. Ikkunasta ehkä seurattiin merenkäyntiä. Ehkä myös kova aalokko pärski ikkunoihin saakka. Suomen Joutsen kesti urheasti myrskyiselläkin säällä. Eihän se muuten olisikaan nyt meidän nähtävillä.

Näin mahtavalla ruorilla ohjattiin laivan kulkua. Ihminen näyttää pieneltä sen rinnalla. Näin suuri laiva tarvitsee järeän kaluston toimiakseen. Upea puinen ruori. Kannella on varmaan työskennellyt monia merimiehiä. Kovaa on ollut työ säiden armoilla. Kotikin oli kaukana ja vain harvoin he pääsivät kotiin perheensä luo.

Näet, kuinka pitkä ja suuri laiva on. Katsele tuonne joelle, voit kuvitella laivan lähteneen satamasta kohti merta.

Kuljemme siltaa pitkin laivan keulaa kohti. Hyvähän tässä nyt oli kävellä. Meno oli tasaista, eikä aallokko kallistanut laivaa.

Tämä postaus on vain minun mielikuvaani. Haluatko tietää Suomen Joutsenen historiasta tarkemmin. Linkki löytyy nimellä Suomen Joutsen. (google)

Pitkän mielenkiintoisen päivän päätteeksi nautimme rantaterassilla broileripizzaa. Lasissa tietenkin Auraa, koska olimme Turussa. Oli kyllä suunmakuinen ateria. Muistelimme päivän tapahtumia ja kokemuksia. Ihana kesäinen reissu alkoi olla kohta muisto vain. Tätä reissua muistellaan usein vielä pimeinä talvi-iltoina.

Jaloissa alkoi tuntua päivän kävelyt ja linnassa suoritetut ”rappustreenit”. Ei olisi millään jaksannut kävellä hotellille. Matka tuntui pitkälle. Vihdoin perillä ja saimme köllähtää nukkumaan ja herätä uuteen päivään virkeinä. Haikeus vain oli sanoa Turulle näkemiin. Pitäisi sanoa näkemisiin. Paljon jäi vielä näkemättä.

Viihdyikö meidän seurassa? Olisi kiva kuulla jaksoitko loppuun asti? Kiitos seurasta, jos olit mukana! Toivon sitä todella.

Turussa seikkailemassa: Mervi