SUNNUNTAI AJELUA HOLLOLASSA

Harvoin tulee ajeltua ” Isolle kirkolle ” kotikunnan historialliseen keskustaan. Sunnuntai oli niin kaunis, juuri sopiva pienelle ajelulle. Etelä – Suomen sanomista ( Etlari ) luimme tarinaa talomuseon alueesta.

Pysähdyimme Hollolan keskiaikaisen Pyhän Marian kirkossa. Siinä se seisoi kauniina ja arvokkaana, monenlaista nähneenä.

Kellotapuli toimii porttina kirkkomaalle.

Kurkistimme kirkkoon sisälle ja ihastelimme kaunista sinistä lyijylasimaalausta. Kuinka kauniisti auringon valo siivilöityi ikkunasta sisälle.

Matka jatkui museolle. Ensin tutustuimme laajaan vanhojen esineiden näyttelyyn. Näyttelyn teema oli ”Pirttielämää.” Nähtävillä oli kaikenlaista maatalouteen ja kotitalouteen liittyviä esineitä. Minä ihailin käsitöitä. Pitsein koristeltuja lakanoita. Kirjottuja pöytäliinoja. Naisten vaatteita ja olipa korissa keskeneräinen neuletyökin. Kaikki tehtiin siihen aikaan itse. Tuvassa oli erikseen naisten ja miesten puoli. Miesten puolella oli höyläpenkki odottamassa puhdetöitä. Olipa jokunen höylänlastukin pudonnut lattialle. Naiset tekivät käsitöitä, keittiöaskareita ja hoitivat lapset. Illan hämärtyessä sytettiin päre valaisemaan tupaa. Tulisija antoi myös valoa.

Siirryimme talomuseoon. Ensin tutustuimme oppaan kanssa Yliköllin taloon. Punainen talo valkoisine ikkunanpuitteineen. Punamullalla maalattu, kuten useat talot siihen aikaan. Se oli siirretty Jalkarannaan kylästä, joka on nykyisin Lahtea. Talon ympärille muodostui kyläyhteisö. Yliköllin nimi on vieläkin tunnettu. Nimen on saannut mm. Yliköllin vanhusten hoivakoti.

Hentilän talo oli siihen aikaa vauras ja kerran suurennettu. Jatkos näkyi ulkoseinässä. Varmaan perhe kasvoi ja myös vaurauden merkki.

Salissa otettiin vieraat vastaan. Kahvipöytä katettiin kauniisti. Parhailla posliinikupeilla. Lasinen sokerikko ja kermanekka. Pieni posliinilautanen odottaa tuoretta vehnästä vieraille tarjottavaksi. Ikkunasta avautuu pihapiiriin maalaismaisema. Pitsiverhot somistavat ruudun molemmin puolin. Kuinkas muutenkaan. Punaiset pelargoniat tuovat huoneeseen kodikkuutta. Kaikki valmiina vieraita varten. Tämä on kuvitelmaa, ihankuin eläisi vanhassa Suomi elokuvassa. Tauno Palon ja Ansa Ikosen jalanjäljillä.

Joka huoneessa oli tulisija talven kylmyyttä torjumaan. Tupa lienee ollut talon sydän, missä arkea elettiin. Se oli varmaan myös talon lämpimin huone. Suuri leivinuuni ja puilla lämpiävä hella antoi lämpöä jokaiselle.

Suuren tuvan sisustusta siihen aikaan. Seinustalla oli puinen astiakaappi kauniisti kukkakoristein malattuine ovineen. Kehto keskellä tupaa. Jokainen tuvassa oleva varmaa keinutti itkevää lasta. Siinä olivat talon lapset vuorotellen uinuneet kehdon lämpimässä täkin alla. Kysyin oppaalta, mikä on tuo reikätuoli ? Onko se pottatuoli, johon lapsi istutetaan? Ei, arvasin ihan väärin! Se on tuoli, johon lapsi laitetaan turvallisesti sesomaan. Niin ennenvanhaan.

Katso tarkasti kuvan vasemmaalle laidalle. Sieltä pikkuisen pilkstää rukki. Se on varmaan ollut naisten käsityöhuone.

Tässä on talon tyttären huone. Seinälle on ripustettu tytön kouluaikaisia piirustuksia. Koulun päästötodistuskin löytyy seinältä. Todistus on saatu Lahden Lyseosta.

Pihapiiristä löytyi aittoja. Eläimmille ometoita, talleja, kanaloita ja jopa sikolättikin. Sieltä löytyi sauna sahdin tekoa varten ja paljon muuta. Suuret tilat ja pienemmätkin talot olivat omavaraisia ja työllistivät miehiä ja naisia.

Opas kertoi aitoista. Ne kertovat talojen varallisuudesta. Kaksikerroksiset kuuluivat varakkaille. Yksikerroksiset vähävaraisimmille. Aitoissa nukuttin kesäaikaan. Talvella ne toimivat varastoina viljalle, oljille, haloille,ym.

Pihalla oli tietenkin vanha keinu. Silloin joskus keinut olivat nuorison tapaamispaikkoja. Kilpailtiin, kuka saa kovimmat vauhdit. Onneksi keinu oli ketjulla kiinni. En päässyt kokeilemaan, saanko keinun vauhdissa ympäri.

Mielenkiintoinen vierailu. Opas kertoili tarinoita, miten ennen elettiin. Nyt museo on hiljentynyt. Muistathan ensi kesänä vierailla kauniisa kirkonkylässämme. Museo on auki taas.

Kun pelargoniat kukkivat ikkunoila. Ruoho on vihreä. Taivas on sininen ja sadepilvet poissa. Siloin voit aistia, kuinka talon emäntä kulkee askareissaan. Lapset kirmaavat paljasjaloin pihalla. Isäntä istuu seinustalla katselen, kuinka vilja kypsyy hiljalleen. Tämä Suomen histotoriaa parhaimmillaan.