Saariselkä
Saariselkä. Kello käy kohta keskiyötä. On valoisaa. Ei tiedä onko päivä vai yö. Kaunispäältä näkee selkeästi ja kauas. Maisema on rauhoittavan kaunis. Pikkuisen horisontti näyttää violetin vivahtavalta. Havupuut tummilta. Tuulee navakasti. Me kipusimme huipulle katsomaan keskiyönaurinkoa. Repussa kuoharit mukana.
Aurinko on kirkas. Liian kirkas. Aurinkolasit eivät auta. Kuvat ovat tummia vasten aurinkoa otettuna. Aurinko on niin korkealla. Alhaalla kurussa kiemurtelee Ivalo – Inaritie. Väkeä on kokoontunut paljon ihastelemaan tätä ainutlaatuista Lapin kesää. Tuulee tosi kovaa. Ei meinaa kamera pysyä kädessä. Tuuli repii hiuksia ja vaatteita. On kuitenkin lämmin kesäyö. Tuntuu kuin mekin olisimme lähempänä aurinkoa tunturinlaella seistessä.
Tuuli on kuljettanut pilviä auringon eteen. Pilvet näyttävät kultareunaisilta. Näky on unohtumaton. Kaukana siintää tunturit. Tulee laulu mieleen, joka tuntuu todelliselta. ” Lapin luonto luo outoa taikaa. Se on kaunis ja korvaamaton….” Tuuli on vain tosiaan, niin kova ettei tohdi korkata kuoharipulloa. Korkataan se joskus myöhemmin. Ei myöskään haluaisi tämän hetken päättyvän. Lähdetään kuitenkin mökkiä kohti.
Mökin pihassa käännyimme vielä katsomaan aurinkoa. Siellä se loisti puiden lomassa. Aurinko laskee seuraavan kerran 22.07; mutta vain vähän. Tältä illalta Saariselkä vaikenee. Uuta valloisaa päivää kohti. (Tämän koimme viikko sitten.) Vielä ehtii nauttia Lapin keskiyöauringosta, jos liikut sielläpäin. Kokemus on mahtava. Suorastaan juhlallinen.
Kiitos, jos jaksoit valvoa kansamme valoisassa yössä.
Mervi