SAARISELKÄ

Perjantai 2.6. – 23 Pilvistä ja koleaa. Eilisestä lumesta ei tietoakaan. Kaukaisella Kiilopään huipulla näkyi valkoisia lumilaikkuja. Sää oli matalapaineen jäljiltä kylmä. Piti pukea välihousut päälle. Puhumattakaan piposta ja paksuista hiihtohanskoista. Luttojokea kohti mennään. Tapasimme kaksi poroa Iisakkipään laidalla aterioimassa. Tohtisiko niitä ohittaa? Eipä ne meihin mitenkään reakoineet, vaan jatkoivat syömistään. Meidän matka jatkui myös.

Luttojoen sivuhaara seuraili meidän kulkua. Pysähdyimme monta kertaa sen äärelle vain kuuntelemaan sen ilosta pulinaa. Mielenrauhaa!

Kelohongat seisoivat uljaina. Vuosien myötä muuttuneet arvokkaan harmaiksi. Niiden rungoilta saattaa löytyä koristeellisia muodostelmia tai suuria pahkoja. Oksat ovat koukeroisia ja haroittavat kuin sormet yksi sinne ja toinen tänne. Ennen kelottumistaan ne ovat antaneet suojaa metsän linnuille. Linnut ovat pesinneet niiden oksistoissa, antaen pesimärauhaa asukkaileen.

Juha Tapio laulaa kahdesta vanhasta puusta, jotka seisovat erillään. Huomasin heti männyt, jotka olivat kasvaneet ja nivoutuneet yhdeksi. Osa oksista on jo kelottuneet. Joissakin on vielä vihreitä neulasia. Tästä puusta tuli tuo hieno laulu mieleen. Onkohan näillä sama juuristo vai kasvaako ne erillään?

Löysin hienon piilon. Olenko kotkanpesässä vai metsämajassa? Punainen takkini paljastaa piilopaikkani. Etsivä löytäisi minut heti. Hauska paikka. Aina pitää vähän lapsettaa.

Saavuimme Luttotuvalle, joka oli jokirannassa. Ihana tulistelupaikka. Aukio metsän keskellä, joten sinne puhalteli kylmä viima. Nuotiotuli kuitenkin syttyi. Piti lämmitellä käsiä ja takapuolta tulen loimussa. Välihousut eivät olleet yhtään liikaa. Oliko oikeasti nyt KESÄKUU! Eväät maistuvat ja lämmin kahvi lämmitti sisältäpäin.

Mahtava Luttojoki kuohui, virtasi raikkaana ja kylmänä eteenpäin. Meistä Lapin joet suuret ja pienemmätkin ovat ihania. Meidän kotiseuduilla ei ole jokia. Korkeintaan pieniä kevätpuroja metsässä. Onhan meillä Vesijärvi, jonka lahdelmanäkymät avautuvat meille. Paluumatkalla piti lepuuttaa koipia. Onhan meillä tältä viikolta jo useita kilometrejä takanapäin. Sitä ajattele kuntonsa hyväksi. Lapissa patikointi on erilaista kuin kaupungin asfaltilla lenkkeily. Täällä voimaantuu ja sielu lepää. Hiljaisuutta ja rauhaa. Varsinkin Touko – Kesäkuun vaihteessa ei paljon turisteja näy.

Eletty ihana päivä takana. Mökillä rentoutunut olo hyvän ruuan ja saunan jälkeen. Mitähän huomenna?