Retki Soisalmensuolle

Eilen Tiistai aamu näytti syksyisen usvaiselta. Äkkiä aurinko paisteli pilvien lomasta. Nyt onkin hyvä päivä taas pakata eväät reppuun ja lähteä ulos luontoon retkelle. Määränpäänä oli Soisalmensuo. Olemme etsineet uusia retkikohteita Niitä löytyykin jo Päijät – Hämeestä monia tutkimatomia retkipaikkoja.

Metsässä oli upea ruska. Luonto oli kauneimmillaan ja värit hohtivat keltaisenaan. Mikäpäs tässä oli kulkea. Reitti oli helpohkoa. Nousua ja laskua oli kyllä. Tyypillistä Salpausselän harjumaiseman vaihtelua.

.

Saavuimme jo suon laitaan. Katso, miten kauniin väristä. Ruosteen keltainen suoheinä ja keltainen koivikko. Aurinko paistoi juuri sopivasti ja sai värit näyttämään upeilta. Vielä ei pitkospuita näkynyt. Vähän matkaa vielä. Kertoi kartta ja sitten olisimme suolla.

Kaksi vanhaa puuta seisoo erillään. Kuitenkin juuria myöten kietoutuneet yhteen. Kaunista ja koskettavaa. Yhdessä ne jaksavat sinnitellä suonlaidalla.

No, niin. Opaste kertoo meidän olevan oikeassa paikassa. Tästä pääsee monelle reitille, mutta me jäämme tänne Soisalmensuon maisemiin.

Eteenpäin. Pitkospuut on helppo kulkea kaikille ja ihastella tätä ainutlaatuista maisemaa. Pikkuiset männynkäkkärät molemmin puolin kulkureittiä. Kaiken kruunaa ihana sää. Aurinko paistaa. Tuuli tuntuu lempeän lämpimältä. Asteita + 14. Tuntuu hyvältä, että päätimme retkeillä tänään.

Avaraa suomaisemaa. Helppo hengittää. Täällä toistuu kaunis syksyinen suonväri. Rauhassa kuljeksitaan. Katsellaan, nautitaan! Luonnonrauhaa ympärillä. Syksy on kaunis, vaikka kesä väistyi äkkiä syksyn tieltä. Sää on kuitenkin raikas.

Evästelytauko. Ihanan rauhaisa päiväkahvipaikka. Retkieväät maistuu ulkona aina, niin hyvältä. Paremmalta kuin kotona keittiönpöydän äärellä. Toki huonolla säällä keittiö on paras kahvittelupaikka. Tämä maisema pistää hiljentymään kauneuden äärellä.

Tyhjä eväsrasia on pakattu reppuun. Maituistuiko eväät, kyselen? Ilme näyttä muikealta! Voin tulkita, että hyvää oli. Hetken vielä istumme ja katselemme suonavaruutta.

Pitkospuut loppuu ja saavumme pienelle metsäsaarekkeelle. Mitä ihmettä , tulimmeko Lapin maisemiin? Täällähän on varvut syksyväreissään. Hentoa pinkkiä.

Kuvailen lisää. Muistot Lapin ruskasta tulvii mieleeni. Täällä on kyllä upeaa. Tänä syksynä ei ollut mahdollista lähteä Lappiin. Eipä harmita. Täällä pääsee samaan tunnelmaan. Ruska on kaunista. Suo, puut ja varvut. Ruska oli lähempänä kuin arvattiinkaan. Pikälle näkyy kauniita varpuja väriloistossaan.

Marjoja, ehkäpä lintujen ruuaksi. Sitten, kun säät tästä viilenee.

Rähjäisen näköinen puu. Naavaa kasvaa sen oksilla. Täällä on puhdas ilma hengittää, sillä naava ei menesty huonossa ilmanlaadussa. Naavapuita kasvoi pienellä alueella monia. Ollaan vain lapissa nähty näin massivista naava esiintymää. Tämä suoreissu tuntuikin kuin mini Lapin ruskaretketki. Mahtavaa!

Suolta poistuttiin portin kautta. Portin pylväässä luki tärkeä elämänohje. Sanat ovat tärkeitä ja pistää miettimään?

Olemme matkalla jo kohti autoa. Viimeisiä ruskakuvia matkanvarrella. Kyllä kannatti taas tämä ihana retki. Toivottavasti säät suosii vielä retkeilijää. Tänään on tuulista, mutta ei vielä sada. Keltaiset lehdet täyttää ilman, tuulen riepoessa niitä ympäriinsä. Pian ne lakaistaan ja haravoidaan pois. Ruska saisi vielä kestää. Lehtien väri saa maiseman tuntumaan valoisammalta.

Kiitos viihtymisestä meidän kanssa Soisalonsuon maisemissa. Ehkä joku sai vinkin itseelleen lähteä tänne retkeilemään? Mervin ja Paulin metsäretket

PS katso retkipaikan retkikartat Hollolasta!