Retki Linnaistensuolle
Blogisivuni ovat olleet hiljaiset. Maaliskuun flunssa kaatoi sänkyyn lepäämään. Pitkäkestoista piinaa, jälkitauteineen. Ystävät, toivottavasti ette ole unohtanut minua. Toivon myös jokaiselle terveyttä. Minulla meni koko Maaliskuu lusiessa.
Tänään, Maaliskuun viimeisenä Torstaina heräilimme uuteen aamuun. Pitkästä aikaa olo tuntui pirteälle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt oli aika lähteä ulos retkeilemään.
Emme olleet koskaan käyneet Linnaistensuolla. Siis sinne. Reitti oli helppo ja tuntui minulle sopivalta pitkästä aikaa.
Pitkospuut polveili ensin metsänsiimeksessä. Lunta näkyi siellä täällä. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa. Mikäs tässä oli kulkiessa? Ei liukkautta missään. Repussa oli mukana pikku eväät, koska retki ei ole retki ilman eväitä. Näin neuvoo Peltsikin.
Pitkospuut jatkuu. Rauhallista menoa. Ei kiirettä. Mustat korpit raakkuu ympärillä. Etsivät kai pesäpuuta. Tai onko puoliso hakusessa. Kevät meininki kuitenkin menossa. Jostain kauempaa kuului kurkien ääntä. Kevät saapuu vauhdilla.
Suon laitamilla kasvaa tiheämpää metsikköä. Aika kiharaisia ovat mäntyjenrungot. Katso tuota sinitaivasta. Ikäänkuin se muistuttaisi kesäisistä päivistä. Olen melkein unohtanut, että taivas voi olla noin sininen. Monet päivät ovat olleet harmaan tihkuisia. Voi tätä ihanaa päivää! Täällä kulkiessa unohtuu sairastelu ja monet murheet. Ne turhatkin murheet, joita ihan suotta stressaa. Luonto parantaa.
Hei, ollaanko Lapissa? Ei nyt sentään. Melko usein suolla kasvaa kelohonka. Ikiaikainen. Vähän pikkuinen. Kelottuminen on kestänyt vuosia. Siinä se katselee ohi kulkijoita. Mitähän se kertoisi, jos osaisi? Kunnioitaa, niiden pitkää ikää täytyy.
Minä täällä luuraan mutkallisen puunkolossa. Ollaan suon tosella laidalla. Pitkospuut kulkee kohti metsikköä. Tulee lunta ja jäätä vastaa. Tänne tiheikköön ei auringonlämpö sulata lumia nopeasti. Polku johtaisi Linnaistenmäelle. Tänne retkeillään kesällä. Nyt ei ole mukava lähteä liukastelemaan. Ompa sitten taas jotain uutta.
Suoreitillä on monia lepo/evästelypaikkoja. Tämä tuntui meille sopivalta. Viihdyimme tässä pitkään. Kuuntelimme tuulen huminoita. Ei, vielä kesäinen tuuli. Ei, kuitenkaan jäätävältä tuntunut. Aurinko lämmitti kasvoja, tehden olon raukeaksi. Ihana, ihana aurinko! Tästä unelmoitiin talvella.
Lounaskahveella. Eväänä reissumies voileivät. Täällä on, niin kaunista. Hiljaisen rauhallista, vai joko sen kerroin? Vain satunnaisia retkeilijöitä tulee vastaan. Reissumieseväät antaa voimaa taas jatkaa matkaa. Ihmeen hyvin jalkani kulkee eteenpäin, vaikka olen ollut kauan retkeilemättä.
Katso tätä kauneutta. Huomasitko sinäkin tuon sinitaivaan, jota vasten vihreät männynkäkkyrät peilaa?Huomaatko jo lumen meilkein haihtuneen? Tunnetko kevään kutsun? Tunnetko, kuinka luonto houkuttelee poluilleen?
Ihana retkipäivä. Linnaistesuo oli, niin kaunis. Eipä tuttavat ole turhaan hehkuttaneet sen kauneutta. Tänne tullaan varmasti uudestaan. Haaveilen tänne tulosta, kun tupasvillat kukkii. Suopursujen huumaava tuoksu täyttää ilman. Sydämmellisesti suosittelen retkipäivää tänne. Meidän päivän kruunasi ihana sää.
Kiitos jaksamisesta kulkea meidän mukana pitkospuilla. Nauttia yhdessä tästä kauniista suomaiseman rauhallisuudesta. Tule toistekin mukaan.
Mervi ja Pauli teidän matkassa mukana.