” PULLOHAIKARAA ” ETSIMÄSSÄ

Meidän kotipihalle on kuulunut jo monena keväänä mystinen ” pullohaikaran ” ääni. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että kyse olikin kaulushaikarasta. Sen ääni muistuttaa kumeaa pulloon puhalusta. Siksi sitä moni kutsuu ” pullohaikaraksi ”. Tässä kirjoituksessa käytän myös ” pullohaikara ” nimeä. Keväinen päivä oli kaunis, mutta tuullinen. Lähdimme etsimään ” pullohaikaraa ”. Otimme kiikarit mukaan, jos ne auttaisivat meitä etsinnöissä. Kotimme läheltä alkaa luontopolku. Lahden Vesijärven, Kilpiäisten pohjukasta. Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja turvallisesti kuljimme ruovikon yli.

Ihastelin rentukoita, jotka kurkottelivat vedestä kohti valoa. Nupuissa näkyi jo keltaista. Muutama aurinkoinen päivä ja kohta koko ruovikko kukkisi keltaisenaan. Koko ajan kuului ” pullohaikaran ” puhallusääni ihan läheltä. Hiljaa! Pitää kulkea hiljaa, ettei se säikähdä.

Kapusimme ylös lintutorniin. Minua vähän hirvitti, koska poden lievää korkean paikan kammoa. Tälläkin kertaa voitin itseni ja kiipesin rauhassa ylös torniin. Tornista avautui laaja ruovikko ja sen tosella laidalla avautui Vesijärvi. Se kimalteli auringon valossa. Kauniita valkoisia, poutapilviä purjehti jäven yllä.

Taas se mystinen ääni. Oliko ” pullohaikara ” jo ihan vieressä? Otin kiikarit, jos näkyisi paremmin. Näimme lokkiparven pyydystämässä kalaa. Se ei äänellään sulostuta. Kaunis se on kohotessaa kohti sinitaivasta. Sen sulava, valkoinen profiili heijastuu taivasta vasten. Näimme myös kevään ensimmäiset pääskyset. Ne syöksyilivät ylös ja alas hyönteisiä etsien ravinnoksi. Hys, ” pullohaikara ” ilmoitteli läsnäolostaan.

Ruovikko oli suuri ja sieltä oli vaikkea havaita sitä. Sen oma suojavärikin piilotti haikaran hyvin kaslikon sokkeloihin, eikä se ollut halukas näyttäytymään. Se pesii mielellään suojaisissa ruovikoissa. Keväisin soidin – ja pesintäaikaan voit kuulla sen mystisen puhalluksen. Tälläkään kertaa emme nähneet sitä, mutta saamme nauttia sen äänen kuuntelusta kotipihallamme. Tovon, että se palaa joka vuosi samalle pesimäpaikalleen ja niin koiraat usemmiten tekevät. Ja ettei, mikään häirintä saa sitä muuttamaan rauhallisempaan paikkaan.

Kotimatkalla poimin kimpun valkovuokkoja, Aamiaispöydässä ne muistuttivät kevään etenemisestä. Oi, ihana Toukokuu. Uuden elämän alku luonnossa. Kiinnostaako sinua muuttolintujen tarkkailu keväisin? Tule varoen kuuntelemaan ” pullohaikaraa ” . Tänä aamuna sen kumea ääni vielä kuului.