Pitkäjärvi

Eilinen oli tuulinen ja harmaa syyspäivä. Metsään teki mieli lähteä. Mihin? Lapakiston maasto tuntui tutulta ja päätimme lähteä sinne. Aurinko ei valaissut maisemaa, mutta ei sade myöskään haitannut metsässä kulkijaa. Polku kutsui kulkemaan eteenpäin. Päämäränä oli Pitkäjärven tulistelupaikka. Tuuli oli heitellyt polulle viimeisiä puidenlehtiä. Ne tuntuivat jalan alla liukkailta. Myös polun puunjuurakot olivat niljakkaita. Rohkeasti eteenpäin. Metsä on aina ihana. Mielenrauhan tyyssija

Iloinen retkeilijä jäkälämetsikössä. Tuuli humisi jossain ylhäällä puiden latvuksissa. Ei ollut kylmä. Juuri sopiva ulkoilusää. Vielä on matkaa Pitkäjärvelle. Tänään meillä on mielessä vähän lyhyempi reitti. On aikaa pysähdellä ja nauttia metsän kauneudesta.

Alamme olla Pitkävuoren huipulla. Pysähdymme mahtavien kalliomuodostelmien äärelle. Niitä on jääkausi joskus muovaillut nykyiseen muotoonsa. Niiden peittona on mahtava sammalmatto ja jäkälää. Männyt sinnitelee karulla kasvupaikallaan.

Huipulla ollaan. Alhaalla näkyy Pitkäjärvi. Taivas on harmaa, mutta maisemat ovat huikaisevia. Mitähän siinä haaveillaan? Katse jonnekin kaukaisuuteen. Kaunis paikka pysähtyä mietiskelemään maailman menoa ja haaveilemaan tulevaa.

Täältä lähdetään hiljalleen laskeutumaan alaspäin. Alaspäin katsoessa olemme aika korkealla. Varovasti jyrkähköä polkua mennään. Muistetaan varoa sateen jäljiltä kastuneita juurakoita. Kyllä se tästä. Kohta ollaan eväspaikalla. Tankkausta paluumatkalle.

Huipulta seuraavalla kalliotasanteella on tulipaikka. Maisema järvelle on kuin taulu. Tyyni syksyinen järvi jäähtyy hiljalleen, ottaakseen pinnalleen jääpeitteen. Me virittelemme nuotiota. Puita löytyi vajasta. Hienosti kootut nuotiopuut ei ota syttyäkseen. Sytykkeenä on sanomalehteä. Ihan pieni liekki näkyy nuotion pohjalle. Kyllä se nyt lykkää savua. Ehkä puut olivat vähän kostuneet. Saadaanko tänään syödä savustettua makkaraa?

Voi iloa! Nuotio syttyi sittenkin. Puut puskee lämmittävästi punaisia ja oranssia liekkejä. Saadaan sittenkin paistettua makkarat, eivätkä ne maistu savulle. Makkarat maistuu nuotiolla aina, niin herkullisilta. Ryystettin vielä jälkkärikahvit korvapuustipullien kera. Meillä oli myös mukavaa seuraa. Letunpaistaja porukkaa viettämässä syyslomaa. Meidän retki jatkui vielä Avenlammen suuntaan.

Hassuttelua Avenlammen rannalla. Eikö olekin hieno syksyinen hiuskoriste? Oksassa on naavaa ja jäkälää. Tämän löysin polulta ja minusta se oli kaunis. Eihän sitä voinnut siihenkään jättää? Keräilin sen mukaan metsäntuliaiseksi. Rauhallisesti ja hiljalleen kulkien voi löytää ihania aarteita. Tai huomaa kauniin kasvin. Ruskan värit varvuissa. Linnunsulan polulla. Marjoja, kuten karpaloita suolla. Tarkastelen, onko murahaispesässä liikettä. Ei ollut. Ne ovat kaivautuneet pesänuumeniin talveksi. Miksi tuo sammalmätäs on möyhitty tuon näköiseksi? Onko siinä kettu etsinyt saalista? Kenties. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa?

Usein saatan kuullakin. Mihin jäit, tule jo?

Toinen hassuttelija on vähän ujompi. Tässä lähikuvassa näkee paremmin, kuinka luonto luo uskomattoman ihanaa taidetta. Vien oksan kotiin kanervien joukkoon koristeeksi.

Meidän oli tarkoitus juoda loput retkikahvit Avenlammen tulipaikalla, mutta retkeilijöitä oli paljon liikkeellä. Onhan nyt syyslomien aika. Joimme kahvit suomaiseman näköalapaikalla. Retki lähestyy loppuaan. Oli taas mukava ulkoilupäivä. Juuri sopivan pituinen tällä kertaa. Joskus pitää ottaa metsäreissulla vähän lunkimmin. Vähän pienemmälläkin kilometri kertymällä on mukavaa. Pääasiassa on reipas mieli kotiin palatessa. Eilinen oli myös hyvä valinta. Tänään torstaina oli suttuinen sää. Vettä sataa ja on pimeää. Nyt on aika sytytellä kynttilöitä ja käpertyä sohvan nurkkaan. Toivon vielä, niitä kuulaita päiviä pikkuisiin päiväretkiin. Pikkuisiin, koska illan pimeys tulee aina aikaisemmin.

Kiitos taas retkiseurasta! Mervin ja Paulin metsäretket