Reissuja/Matkoja

Piispanojan kierros

Syyskuun viimeisenä Tiistaina satoi. Vietimme päivän mökkeillessä. Tai, ehkä halusimme lepuuttaa kroppaamme pitkän ajomatkan ja Maanantaisen 10km patikoinnin jälkeen. Keskiviikkona mieli teki lähteä metsän poluille. Sää oli lämmin, mutta tihkusateisen harmaa. Valitsimme kohteeksi Piispanojan kierroksen, koska reitti ei ollut kovinkaan pitkä. Saisi kuitenkin hengitellä raikasta syysilmaa. Polku lähti ihan melkein mökin vierestä. Ei, muuta kuin menoksi.

Helppo kulkuista polkua. Tänään emme kuljeskele missään kivikkoisilla tunturipoluilla. Nautimme metsän rauhasta. Muita kulkijoita ei näy olevan liikkeellä. Vain rauhassa metsä ympärillä. Ei sada

Ruskan kauneutta. Varvut punaisissa väreissä. Ihankuin ne olisi istutetttu lahoavan kannon juurille. Puu vanhus oli aikoja sitten kaatunut. Kanto näytti nyt kauniilta juhlallisten varpujen koristaessa sen ympärillä.

Lumoavaa kauneutta. Suo on muuttunut keltaisen sävyiseksi. Pilkahdus ruskeaa ja oranssia väriä. Lämpimän sävyistä. Kokonaisuutta ei osaa edes kuvailla. Luonossa katsottuna näyttää vielä paremmalta. Hei, käsityö ystävät! Eikö, olisi aika ihanaa neuloa tuon värisestä langasta. Sukkia, puseroita. Pukeutua syksyn lämpimiin väreihin. Mieheni vain hymisteli ajatuksilleni.

Ajatuksemme oli paistaa lounasmakkarat ulkotulilla. Sadekuuro yllätti ja paistomme makkarat kodassa. Tuli lämmitti mukavasti. Siinä istuessa ja syödessä odottelimme sateen loppuvan. Jutustelimme myös muiden kulkijoiden kanssa. Kukin kertoillen omia lapinreissujen kokemuksia. Mukavaa oleilua. Sadekin lakkasi aikoinaan ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Tämän polun varrella on erityisen kaunista metsää ja suuria puita. Tämän männyn kiharaiset oksat näyttävät upeilta. Osa oksista alkaa jo kelottua. Niissä ei enää kasva neulasia. Yläoksissa voi nähdä vielä vihreyttä.

Tätä muhkeaa puuta täytyy vähän taputella ja halata. Se kasvaa voimakkaana. Oksat kuin paksut käsivarret. Sen ikää ei osaa arvioida.

Täytyykö tätä puuta pidellä pystyssä? Ei varmasti. Upea on tämäkin. Mieheni sanoo minua puupongariksi, koska kuvailen monia kauniita puita. Mitäs tässä muutakaan? Ihana kuljeksia täällä ikimetsässä. Raikaassa hieman kosteassa ja lämpimässä säässä. Hiljaisuus on myös koskettavaa.

Kaksi vanhaa puuta seisoo vieräkkäin, mutta niin erillään. Niiden kyhmyräiset oksat ovat kietoutuneet toistensa ympärille. Jotenkin kuvaavaa.

Pikkuisen kastuttiin. Ennen mökkiä alkoi vähän sadella. Mökillä odottaa kohta lämmin sauna. Pieni sade ei haittaa. Päivä oli taas kerran retken arvoinen. Kannatti lähteä ulkoilemaan.

Kiitos, jos olit mukana meidän kanssa. Toivottavasti osasin kuvailla Lapin kaunista luontoa. Kaunista, joka säällä. Jokaisena vuodenaikana.

Mervin ja Paulin metsäretket

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *