Reissuja/Matkoja

Paluu Hawkhillin maisemiin

Eilen oli tarkoitus lähteä Saarilammelle ja tutkia, mihin rantapolku johtaa? Alkumetreillä jalkani sanoi sopimuksen irti. Joku lihaskouristus siihen iski. Ei voi olla totta. Yritin kyykätä. Venytellä puunrunkoa vasten. Selvää oli, etten Saarilammelle uskalla nyt lähteä. Sen verran kipu rauhoittui, että ajattelin mennä suolle päiväkahville. Katson, sitten jatkoa. Jotain iloista löytyi matkan varrelta. Pieni hento sinikello sinnitteli ojanpenkalla. Se oli suloinen, mutta pahasti erehtynyt vuodenajasta.

Kahvipöytä on katettu luontoon. Mikäs tässä on ollessa. Jalkakin alkaa vertyä. Jospa pääsee hyvinkin jatkamaan matkaa. Ajattelin mennä Haukkamäelle toista reittiä kuin viimeksi. Nyt ihan rauhassa huilipaikkassa istuskelen. Ei harmita, vaikka suunnitelmat muuttuivat. Välillä se vain menee, niin että kaikki ei tapahdu suunnitellmien mukaan. Pääasia on nauttia ulkonaolosta ihanassa säässä. Sää tuntuu tosiaan lämpimältä. Tuulenvire ihan keväiseltä henkäykseltä.

Tuosta lähtee polku. En lähde heti nousemaan ylös huipulle .Tuo polku näyttää hyvältä kulkea.

Tulen suon toiseenlaitaan. Pikkuiset pitkospuut ylittää puron. Sieltä avautuu ihana suomaisema. Värit ovat taas, upeat. En tiedä, mitä sanoisin? Olen vain, niin vaikuttunut tästä maisemasta. Suosittelen käymään syksyisellä suolla. Tämä pitää itse kokea.

Sitten taas noustaan. Ylemmäs ja ylemmäs. Kyllä on tänä syksynä ollut kalliokiipeilyjä. Hyvin tuo jalka on kuitenkin menossa mukana.

Melkein huipulla. Täällä tuli vastaan upea kalliomuodostelma. Jäkälämetsää. Tuolla alhaalla jossain on suo, mistä lähdin. Aika korkealla ollaan.

Löysin suuren kiven ja istahdin lepuuttamaan jalkaa. Tuolla kaukana näkyy suo. Hieno reitti oli kulkea tätä kautta. Upeiden kallioiden lomassa.

Olen, niin rakastunut näihin maisemiin. Aina löytyy luonnosta jotain erilaista. Vaikka kivi, johon istahtaa ihailemaaan ympärillä olevaa kauneutta. Tai kaunis puu, joka on ikiaikaisesti kasvanut täällä. Jäkäläkallioita ei kyllästy katselemaan. Kävin näköalapaikalla juomassa loput kahvit. Viime viikolla ei lampea näkynyt. Tuuli oli riiponut viimeisetkin syksynlehdet. Kalliolta avautuu nyt esteetön näköala lammelle. Huikeeta!

Metsä on täynnä yllätyksiä. Jo toinen maahinen asuu täällä. Osoite maahiseen kotiin oli: Maahisen maja. Siinä se istui majan ovella. Pieni lammas sylissään. Hyväntuulisen näköisenä. Aurinko paistoi sen nenään. Majan ovi oli raollaaan. Ihana pikku maja. Oli kiva tutustua sinuun! Meneeköhän maahiset talviunille? Heräävätkö ne viettämään Joulua? Sitäpä ei kukaan tiedä. En ole koskaan nähnyt maahisia talvimetsässä Nyt on aika jatkaa matkaa, muuten tämä maahistarina vaan jatkuu. Eikä loppua näy.

Hyvillä mielin jatkan matkaa helppoa polkua alas huipulta. Maahisen tapaaminen sai minunkin huulille hymyn. Jalkakin selvisi. Välillä se muistutti olemassa olostaan, mutta hyvin selvittiin. Päivä oli hyvä päivä. Ratkaisu retken muuktosesta oli oikea. Nautin paljon näistä maisemista. Sääkin oli jällleen kerran suosiollinen. Jalkakipukin välillä unohtui. Monia kilometrejä on kuljettu tänä syksynä. Ei ihme, jos kroppa protestoi.

Rentoutumista iltapäiväauringossa. Pientä jalkojen venytystä.

Kiitos seurasta! Mervin metsäretket

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *