Reissuja/Matkoja

PÄIVÄKAHVIT HAUKKAMÄELLÄ

Tiistai 09.05.-23 Ihana herätä valoon ja lintujen aamukonserttiin. Katsella Kaitlampea rauhallisin mielin. Mieheni oli jo aloittanut työt. Myöhemmin iltapäivällä pakkasin reppuun eväät ja lähdin kipuamaan konti Haukkamäen huippua. Polku tuntui jo tutulta. Olinhan käynnyt siellä aiemmin. Askel tuntui pehmoiselta jäkäläisellä kalliolla. Pysähdyin samalle tutulle paikalle kahvittelemaan. Paikka oli sama, mutta jotain oli muuttunut. Vihertää! Metsän puut olivat saanneet vaalenavihreät hiirenkorvalendet. Katseeni kääntyi alas kohti lampea. Nyt se lainehti vapaana. Oli niin kesäisen lämmin.

En jatkanut matkaa tutulla polulla, vaan kuljin eteenpäin kallion reunaa. Koko ajan näkyi sininen lampi kaukana alhaalla. Löysin hauskan näköisen kaksihaaraisen männyn. Miksi siihen oli kasvannut kaksi latvaa? Ne kuitenkin erkanivat toisistaa, haaroittuen kuin omaksi yksilökseen. Sitäpä ei kukaan tiedä, miksi ne kasvoivat erillään ja kuitenkin yhdessä. Luonto oli muovannut niitä varmaan vuosia.

Halataanko puita? Puiden halamisen kerrotaan antavan energiaa ja poistavan stressiä. Oletko kokeillut? Yksi suurikokoinen puu tuottaa happea kahden ihmisen tarpeisiin. Halatessasi puuta osoitat arvostavasi luontoa, kuten metsiä. Kaksihaarainen puu oli niin hauskan näköinen, joten minä kiersin käsivarteni rungon ympärille. Painoin poskeni rosoisen kaarnaista kylkeä vasten ja hengittelin.

Jatkoin viellä matkaa. Metsästä löytää paljon kaunista jos vain kulkee avoimin mielin ja silmin. Vaikka kulkisin samoja reittejä useaan kertaan. Aina minua ihmetyttää uusien metsän aarteiden löytäminen. Huomasin, miten kauniin jäkäläkoristeen männynoksa oli saanutkaan. Se oli pitsimäisen kaunis kuin nyplätty. Luonnon taidetta ja kertoo puhtaista metsistä.

Oli aika lähteä mäeltä alaspäin. Saunaa lämmitämään ja kertomaan miehelleni, millainen retki minulla oli tänään. Saunan jälkeen sytytimme iltanuotion. Mukava siinä oli yhdessä olla. Tuli antoi lämpöä viilenevään iltaan. Paistoimme makkaraa iltapalaksi. Sehän kuuluu aina mökkielämään ja retkeilyyn.

Päivän touhut oli päättymässä. Mieheni, Pauli, oli hyvin edistynyt esteettömyys väylien rakentamisessa. Minun retkipäiväni oli myös ollut antoisa. Molemmilla hyvä päivä. Erilaiset! Nyt voi vielä rentoilla Villa Taavetin sohvalla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *