Pääsiäiskuru
Elän muistoissani vielä aikaa Saariselällä, Syyskuun viimeistä viikkoa. Vieläkö jaksat kulkea meidän kanssa tuntureilla ja kuruilla? Perjantai aamu oli sumuinen. Kaikki tunturien huiput peittyivät sumuun. Aurinko näkyi vaivoin sumun takana. Lähdimme kohti Pääsiäiskurua ja Vellinsärpimää.
Hienoja maisemia on ihan pakko kuvailla. Edessä ja takana suuria kallioita. Ne ovat aina upeita luonnon muokkaamia.
Kiviputouksia. Sen äärellä käkkärä mäntymetsää.
Samme myös ihanaa matkaseuraa. Lapintiaisia oli äkkiä parvi ympärillä. Olimme varanneet pähkinöitä itselle ja kuukkeleille. Lapintiaiset ehti ensin. Ne tekivät uteliaasti tuttavuutta. Kuva on hellyyttävä. Isolla miehen kädellä pikkuinen tiainen.
Polkua riittää eteenpäin ja pitkästi. Hyvä on kulkijan kulkea kauniissa maisemassa . Aurinko alkoi pikkuhiljaa paistella. Täällä Lapissa polut ovat pitkiä ja mutkikkaita.
Olisiko tauonpaikka? Tässä on upea paikka istuskella juuri sopivalla tasaisella kivellä. Pitäisi kaivella repusta eväitä. Sää muuttui aurinkoiseksi ja taivas siniseksi. Eipä parempaa kahvipaikkaa olekkaan.
No, niin! Pöytäkivikin löytyi. Kahvia kuksaan ja vähän reissumiesleipää haukataan. Rukiista ja maukasta.Välissä juustoa, kinkkua, metukkaa ja suolakurkkua. Jälkkäriksi suklaapaloja. Tämäkin hetki syöpyy vahvasti parhaimpiin muistoihin.
Yhä ylemmäs kiivetään ja polkua seuraillaan. Täältä näkee jo kauas. Vielä sumuharso viipyilee horisontissa. Äärettömyys on sellainen sana, jota ei oikein käsitäkkään. Se vain jatkuu tuon metsän toisella puolellakin. Täällä tuntureilla saa jonkinlaisen käsityksen suuresta luonnosta ja tuntee oman pienuutensa.
Pääsiäiskurun toisella reunalla. Masiivinen maisema. Mykistyn tähän kauneuteen.
Kuljemme polkua kurun reunalla. Voiko tämä olla totta. Suomen maisemisssa näin jylhän kaunista. Karua ja kaunista. Olemme käyneet täällä joskus aikaisemmin. En muistanut, että täällä on näin upeaa. Olemme myös joskus kulkeneet kurun toista reunaa.
Katsele kanssani tätä kauneutta. Uppoudu sen hiljaisuutteen. Kulje kunnioittaen ja nöyränä täällä Lapin maisemissa. Lähde itsekin käymään täällä ja koe tämä kaikki. Tätä on vain, niin vaikea sanoin kuvata.
Olemme kohta kulkeneet kurun päästä päähän ja alamme laskeutua alemmaksi. Täältä näkyy kauas. Sinisenä siintävät kaukaiset tunturit.
Matka jatkuu tunturimaisemassa. Kivinen on polku eteenpäin. Kaksi pienen joen ylitystä takana. Selvisin niistäkin ja nyt ollaan menossa kohti Vellinsärpimää. Aurinko paistaa.
Tunturia riittää ja polkua. Pian laskeudumme metsäiseen maisemaan.
Joki näkyy. Pian olemme perillä. Joki kiemurtelee ja mutkitelee omassa uomassaan Iloisesti pulputtaen ja liristen. Rannoilla kauniin keltaiset suoheinät ja mättäät.
Vellinsärpimän tuvalla. Nuotiolla pidimme pitemmän tauon ja keräsimme voimia paluumatkalle. Matkaa oli vielä jäljellä ennenkuin pääsisimme mökille saunan lämpöön rentoutumaan.
Paluumatkalla tapasimme kuukkeleita. Nyt oli niiden vuoro saada pähkinöitä. Seurasimme niitä. Ne eivät syöneet pähkinöitä, vaan piilottelivat niitä puunrungon kolosiin. Pitäähän niilläkin olla pahan päivän jemma. Kyllä ne olivat suloisia. Pieniä pörröpäitä. Onnenlintuja. Kerrotaan: ken näkee metsässä kuukkelin. Silloin on onnekas.
Pitkä oli reissu, mutta niin kauniit maisemat. Oli ilo tavata myös lapin lintuja. Nyt näkyi jo kotaportti, josta aamulla lähdettiin. Takana 16 km. Huhhuijaa!
Mökillä.
Jaksoiko olla kurumaisemissa meidän mukana? Suosittelen lämpimästi näitä maisemia. Ne olivat uskomattoman kauniita. Luonto antaa voimavaroja jaksamiseen. Kirjoittelen vielä seuraavaksi jotain pientä tästä reisusta.
Pääsiäiskurulla Mervin ja Paulin kanssa.