Nuuksion lampimaisemia

Toinen retkipäivä oli eilisen kaltainen. Huikaisevan kaunis kevätaamu. Vielä vähän raikkaan viileä. Pauli oli jo aikaisemmin lähtenyt työmaalle. Minä vielä pakkailin reppua ja mietin, mitä taas pukisin päälle. Aurinko lämmittää kohta. Tänään määränpäänä oli Saarilampi. Iivarin ovi lukkoon ja matkaan. Ensin täytyi kulkea vähän matkaa tietä, kunnes käännyttiin metsään. Metsäpolkua vähän matkaa puomille ja sitten kääntyi tie Saarilampea kohti. Rauhaisaa kulkua metsässä. Olin ihan metsän keskellä. Minnekkään ei ole kiire. Maisema oli tuttu, koska olin aikaisemmin käynyt täällä. Joskus jopa seikkaillut väärällä polulla, joka pidensi reissun kilometrejä.

Liukoijärvi. Aamutunnelmia järvellä. Tyyntä ja sinistä. Tässä on hyvä vähän levähtää ja katsella vain järven sinistä pintaa. Vesilintuja ei ollut liikkeellä. Ei ketään. Vain minä omine ajatuksineen. Oliko niitä ajatuksia paljon? Eipä kai. Koin vain tyyntä rauhaa.

Tulin suuren puuliiterin kohdalle. Sieltä olisin saannut puita mukaan. Tiesin, että oli annettu palovaroitus. Ei ollut lupa tehdä nuotiota. Ei haittaa! Minulla oli toisenlaisia eväitä mukana. Makkarat jätin kotiin. Tärkeä paikka tässä oli, koska polku kääntyi Saarilammelle.

Polku, joka kutsuu kulkemaan kohti määränpäätä. Mäntyjen varjostama polku. Aurinko paisteli puiden oksien lomasta. Varjoja polulla. Keväinen taivas pilkotti jossain korkealla. Upea tunne kuljeksia täällä ja kohta ollaan taukopaikalla.

Siellä, siellä se on! Saarilampi omalla paikallaan. Kauniina. Metsän ympäröimänä. Kuljeskelen rantaa seuraten. Lokkeja ääntelee meluisasti rantojen tuntumassa. Välillä ne laskeutuvat lennollaan veteen. Ne kokevat varmaan myös kevään riemua. Etsiessään puolisoa ja hyvää pesäpaikkaa turvallisen kaislikon kätköistä.

Minun evästauko. Tänään eväänä on tuhti reissumies voileipä. Mustikkapiirakkaa jälkiruuaksi. Viime kesänä kypsyneitä mustikoita ja vaniljarahka piirakan päällä. Paulilla siellä työmaalla on samanlaiset eväät. Tässä on hyvä olla. Kuunnella taas vain lintujen laulua. Voi, miten nautinkaan tästä päivästä. Vailla minkäänlaisia huolia. Olla vaan täällä metsässä. Matka jatkuu kohta.

No, mitäs kummaa? Taas kohtaan sammakon.Taitaa olla sammakoiden kutuaika lähellä. Tämäkin kökötti keskellä polkua liikkumatta. Ehkä se ei ollutkaan, kohmeessa. Se vain säikähti minua. Sen kavereita uiskenteli läheisessä ojassa. Mikän lajike tämä mahtaa olla? Tuollainen raidallinen ja vähän rupinen. Jatkan matkaa kohti Hawkhilliä.

Suomalainen metsä. Varjoissa kuusikossa. Vihreässä oksistossa. Sinitaivaan alla. Enpä tämän runollisemmin osaa sanoa. Mukava retkipäivä taas takana. Paluumatkalla poikkean katsomassa rakennustyömaalla, miten siellä menee? Hyvin varmaan! Kaikki on kätevän miehen käsissä. Opittu taito vuosien varrelta.

Kiitos reissuseurasta! Olipa kiva, kun jaksoit taas olla mukana. Tällä kertaa patikointi jäi kahteen päivään, koska huomena on kotiin lähtö.

Mervin metsäretket