Minitalo näyttely

Tasan viikko sitten ajelimme kohti Kärkölää. Kiinnostuksemme kohde oli tällä kertaa minitalo näyttely. Lähdimme katselemaan pikku taloja ja nauttimaan maaseudun rauhaisasta tunnelmasta. Huovilanpuiston parkkipaikalta oli jokusen mittainen kävelymatka. Sää oli juuri sopivan kesäinen. Tuuli mukavasti ja aurinko lämmitti. Matkalla katselimme kauniille pikku lammelle. Sen rannalla oli myös laavu retkeilijöitä varten. Heti heräsi mielikuva kivasta makkaranpaisto hetkestä kauniissa ympäristössä. Meille tämä seutu oli uuteen tutustumista.

Polku kulki kaurapellon pientareella. Kullakeltaista kauraa. Melkein jo puitavaksi. Viljely takaa meille joka aamuisen kaurapuuro aterian. Kaunista! Vienossa tuulessa hiljaa heiluvat kaurat. Maaseutua kauneimmillaan.

Vielä vähän matkaa ja olemme näyttelyalueella.

Karhut vartioivat näyttelyalueen portilla. Olipa upeita karhuja. Olisiko tuollaiset karhut kotiportilla suojaamassa omaa rauhaa vai oliko ne liian lempeän näköisiä? Hienoa käsityötä kuitenkin.

Metsämaisemaan sulautuva vihreä portti johti pikkuiseen taloon. Pikkuiseen vihreään taloon. Taloon kuin mummola. Kukahan joskus asuu tuon portin takana. Omassa pikku kodissa maaseudulla. Puiden, peltojen ja kukkien ympäröivässä puutarhassa. Portti näytti nyt jotenkin salaperäiseltä. Se ei ollut vierailijoille auki, vaan oli lukittu.

Kukkaniittyjä. Hentoja kukkia kesätuulessa. Meidän kotipihassa jo kukkaniitty niitettiin alas, mutta täällä kukat olivat parhaimmillaan. Viihtyisitkö sinä tässä pihassa pikku talossa?

Yhteen pikku taloon kuljettin metsän siimeksessä pitkospuita pitkin. Pitkospuita seuraili erilaisia istutettuja kasveja. Hyötykasvejakin. Kiva idea.

Polku johti harmaa sävyiseen taloon kukkulan laelle. Harmaasävy oli myös luontoa kunniottava ja sulautui hyvin maisemaan. Taloon pääsi sisään. Siellä ei ollut vielä ihan valmista, mutta mielikuvitus sisusti sen jo valmiikksi. Parvekkeelta oli hulppeat näkymät kauas maalaismaisemaan. Rauhallinen tunnelma olisi istuskella aamukahvilla ja antaa katseen levätä viljapelloilla.

Maisema äskeisen talon parvekkeelta. Jäätiin juttelemaan muiden vierailijoiden kanssa. Tuumimme, että aina ei tarvi olla järvenranta. Tämä maisema on vain rauhoittavan kaunis. Ja, onhan niitä kaikenlaisia paljuja ja poreammeita nykyään tarjolla. Jos, järvi on kaukana. Vaihtoehtoja löytyy, mutta varmaan saa tälläista maisemaa etsiä kotitalolle?

Tämä talo oli aivan kesken. Sisälle ei päässyt lainkaan. Olisin odottanut näyttelystä enemmän valmiimpia taloja. Taloja oli vain kolme. Yksi oli täydellisen valmis. Tämä maisema, mihin talot oli rakennettu oli kiehtova. Täällä asusteltiin ihan omassa rauhassa. Vuodenajan vaihtelut tuntuvat erilaisilta kuin kaupungissa asuminen. Idea oli tosi hyvä esitellä asumista maalla. Kannatti tulla katselemaan.

Paluumatkalla tapasimme lampaita lepäämässä. Auringon lämpöä paossa. Niille oli laitettu oikein katos suojaamaan auringolta ja sateelta. Olivatpa ne niin söpösiä. Täällä maalla voi tavata monia kotieläimiä. Juttelin niille, mutta ei ne olleet minua näkevinään. Vähän korvat heiluivat tervehdykseksi, vai hätistelikö ne hyttysiä? Tiedä häntä?

Päiväkahvit nautimme Huovilanpuiston historiallisessa kahvilassa. Pinaattilohipiirakkaa ja kahvia. Nam! Istuimme pitkän Pirtinpöydän ääressä. Kesämeininkiä näin Elokuussa.

Huovilanpuiston maisemia. Kartasta katsoimme, että olisi kiva retkipaikka. Tänne tulisimme jonakin päivänä retkeilemään.

Haaveilua vanhan muurin katveessa.

Huovilanpuiston pihapiiri. Olipa ihan kesäinen retkipäivä. Ihankuin tilattuna aurinko tuli esiin pilvien lomasta valaisemaan ja lämmittämään päiväämme.

Oliko sinun mielestä kiva tapahtuma? Toivottvasti saamme ensi kesänä lisää upeita kohteita ja ideoita. Haluaisiko sinä asua maaseudun rauhassa? Olisi se varmaan vaihtoehto kesämökille. Koti olisi samalla mökki ja koti. Aika upea unelma. Ainahan on unelmien aika! Kiitos seurasta lukijani. Hienoa, että pääsit mukaan. Tule pian uudestaan Mervin ja Paulin reissuille!