Mikkeli

Oli kaunis Kesäkuun aamu. Miehelläni oli asioita Mikkelin seudulle. Lähdin mukaan katselemaan kesämaisemia. Luonto on kauneimmillaan Juhannuksen korvilla. Tietä reunustivat monet luonnonkukat. Lupiineitakin oli. Ymmärrän, että se on vieraslajike. Upeilta ne kyllä näyttävät. Ne kukkivat sinisenä, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Niitä on tosiaankin paljon. En tiedä keinoa, miten ne saisi hävitettyä. Miten paljon ihmisiä tarvittaisiin, talkootyöhön?

Pohjois – Suomessa niitä ei ole. Muistan vielä kotimatkan Saariselältä.Tienvarren kosteikot olivat keltaisenaan kulleroita. Ihania pyöreän palleroisia kukkia. Olin ihan fiiliksissä, koska Etelä – Suomessa harvoin niitä näkee. Minusta ne näyttivät ihan pikku pioneilta. Ne ovatkin leinikkien sukua. Kullerot on valittu Lapin maakuntakukaksi.

Kaunista oli kaikkialla. Kukat kukkivat kirkkaissa väreissä ja auringonpaiste syvensi vain niiden kauneutta. Auto piti pysäyttää, jotta pääsin ihastelemaan niitä. Punaisia ketoneilikoita. Niiden väri oli syvemmän punainen kuin meidän kotipihassa. En ole aikaisemmin nähnyt noin loisteliaasti kukkivia ketoneilikoita.

Valkoisia koiranputkia kaikkialla. Ne minä kitken kukkapenkistäni pois häiritsemästä perennoiden kasvua. Luonnonniityille ne sopivat kyllä. Kaukaa katsottuna ne näyttävät pitsiharsolta. Voisi kuvitella morsiammen hukanneen huntunsa.

Paluumatkalla poikkesimme Kenkäverossa. Se on kaunis, vanha ja hyvin säilynyt pappila. Sijaisee kauniilla paikalla sinisen Saimaan rannalla. Koska oli Lauantai, se sulkeutui klo 16. Ehdimme käväistä pikaisesti suurimmassa puodissa. Vähän harmitti ja ihmetytti sulkemisaika kesä Lauantaina. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Kuljeskelimme kauniissa puutarhassa. Siellä kasvoi suuria omenapuita. Juhannusruusut availivat ensimmäisiä nuppujaan. Ihmettelimme yksinkertaista pioninkukkaa. Se oli eirilainen. Useimmiten kukat ovat kerrottuja. Niitä oli istutettu runsaasti.

Pappilan kuistille oli tehty hurmaava luomus. Se oli kuin sadusta. Se näytti keijukaisen tai haltian asulta Minäkin voisin sen pukea päälleni juhannusjuhlille.

Kenkäverossa käy kengätkin kukkimaan. Siellä oli monenlaista monoa ja jokaisessa kasvoi erilaisia kukkia. Kuvasin nuo rouvan mustat nilkurit muistoksi. Mustiin nilkureihin sointui hyvin keltaiset orvokit. Hauska idea. Nyt vanhat kengät kiertoon ja kukkia istuttamaan.

Miltähän vuosisadalta tuo pyörä mahtaa olla? Ei sillä ole ajeltu pitkään aikaan. Ehkä sillä on silloinen pappi ajellut kylän asioilla. Nyt se somistaa pappilan puutarhaa kukkasillaan.

Meidän täytyi jatkaa matkaa, koska kahvihammasta kolotti jo ankarasti. Tänne täytyy poiketa uudelleen, jos mahdollista. Olisi ollut mukava istua veden äärellä nauttimassa kesäisestä iltapäivästä. Kahvia hiljakseen siemaillen jonkun herkullisen leivonnaisen kera. Tietenkin olisi myös ollut mukava kuljeskella pikku puodeissa kiireettömästi.

Taukopaikkana oli Kuortin ABC. Eihän se vedä vertoja jollekin kauniile kahvilalle järvenrannalla. Kahvihammas kolotuskin tuli hoidettua.

Minulle tartui vaatekaupasta mukaan tämä kesähempeä. Tuntui mukavan väljältä ja vilpoisalta. Materiaali on puhdasta puuvillaa. Olen iloinen löydöstäni.

Oletko käynnyt Kenkäverossa? Suosittelen! Muista tarkistaa aukioloajat, ettei käy niinkuin meille.

Huomenna on Juhannusaatto. Mukavaa Juhannusta. Iloa ja rentouttavaa lepoa tai mikä sinulle on parasta Juhannuksen viettoa. Kukin omalla tyyllillään. Kirjoittamisiin!