Lounasretki

Äkkiä huomattiin Maaliskuun vaihtuneen Huhtikuuksi. Säät ovat hellineet meitä. Yöt ovat olleet pakkasen puolella ja aamut viileitä. On taas ollut sellainen sää, ettei tiedä miten pukeutua? Aina on vääränlainen takki päällä. Kylmä ja lämpö vaihtaa muotoaan päivän edetessä. Tuntuu kuitenkin ihanalta. Kevät on täällä. Sinivuokkoja, leskenlehtiä, lintujen laulua. Valonmäärän lisääntyminen piristää omaa mieltä.

Aamu oli pitkällä ja aamukahvit juotu. Ulkona paistoi aurinko, mitä kirkkaammin. Ulos! Täytyy lähteä ulos. Olisi sääli tuhlata näin kaunista päivää sisällä. Päätimme ottaa lounaseväät mukaan ja lähteä Lapakiston Sammalistoon. Millainen se lounas sitten olikaan? Varmaan arvaat? Makkaraa ja perunasalaattia. Pullakahvit jälkiruuaksi.

Polulla oli näin kaunista. Pikku järvet olivat vapaina jäistä. Polut hyvässä kunnossa. Matka jatkuu hiljalleen. Mikäs kiire tässä? Naititaan keväisestä päivästä.

Se tunne, kun huomaa jäiden lähteneen. Järvet ja lammet ovat vapautuneet. Siniset laineet pääsevät mielinmäärin pirskoutumaan rantakallioihin. Tai pienet liplattavat aallot lipuu verkkaisasti kohti rantaa. Tänään oli tyyntä. Vain pikkuista virettä veden pinnalla. Sinistä. Pääväri oli sininen. Taivas ja vesi kohtaa. Vastarannan vihreä männikkö heijastelee veden pintaan. Kaunista ja rauhallista. Tähän vuoden aikaan ja tavallisena torstaina ei ole ruuhkaa poluilla. Luonto ottaa meidät hiljaiset kulkijat vastaan. Olemme osa luontoa.

Täälläkin on pitkospuita. Niitä löytyy monellakin luontopolulla. Onpas meillä suuri reppu mukana. Ihankuin meillä olisi viikon vaelluseväät repussa. Ei sentään! Matka jatkuu. Ihastellaan maisemia. Aurinko lämmitää nenänpäätä. Yöpakkanen on väistynyt auringon lämmittäessä.

Kohta ollaan määränpäässä. Täällä opasteet toimii. Ollaan jo hyvän matkaa kuljettu. Jalkoja ei vielä väsytä. Maha kyllä murisee. Se vaatii jo lounasta. Vielä pikkuinen matka. Toivottavasti vajassa on puita. Aina on ollut. Hyvin hoidetaan nuotiopaikkoja. Pian, pian näkyy taukopaikka.

Täällä ollaan. Nuotio hieman savuttaa. Se on melkein aina niin. Puut ovat varmaan vähän kostuneet vajassa. Sanomalehteä sytykkeeksi. Kyllä syttyy. Liekit näkyy jo. Retkinuotio pitkästäaikaa. Ensimmäinen tänä keväänä.

Pippurijuustomakkaraa. Makkara tirisee mukavasti ja tuoksuu herkullisesti. Nuotio myös lämmittää. Aurinko vetäytyi pilven taakse. Vähän tuntuu kylmiäväreitä. Siitä huomaa olevan vielä aikainen kevät. Meillä on pieni keväinen juhla. Paistettua lämmintä makkaraa pottusalaaatin kera. Sitten ne jälkkärikahvit. Jokaisen retken jo perinteeksi tulleet eväät. Vatsa kiitää lounaasta. Istuskellaan nuotion äärellä, kunnes se hiipuu ja on aika jatkaa patikointia.

Matkalla pysähdymme kuuntelemaan puronsolinaa. Minusta purojen vedensolina kuulostaa metsänmusiikilta. Kuulostaa kuin jostain kaukaa kuuluisi kirkasta huilun soittoa. Luonnonmusiikki tuo mielenrauhaa kaikenlaisen arjenmelun keskelle.

Reissu alkaa olla loppusuoralla. Termoksessa on vielä kahvia jäljellä. Pysähdymme pikkuisen suonlaitaan taukopaikalle kahvittelemaan. Ympärillä kaunista ja rauhaa.

Huomaatko, miten aurinko taas paistaa. On lämmin ja hyvä olla. Kahvitkin maistui jälleen. Emme halua lähteä vielä. Aurinko, tuo ihmeellinen lämmittävä pallo taivaalla. Miten, se tekeekin ihmiselle niin hyvää? Pitkien pakkasjaksojen, pimeiden päivien jälkeen. Tuntuu joka solussa hyvältä. Tuntuu, siltä että itsekin on elossa.

Täytyy jatkaa matkaa. Autolle ei ole pitkä matka. Kuljemme metsänsiimeksessä. Kuulemme peipposen viserryksen. Huomaamme sitruunaperhosen lentävän. Palaamme varmasti taas näihin maismiin.

Kohtaame viimeisen lumikasan. Olen sen viimeinen valloittaja. Kohta se muuttuu vedeksi tai katoaa haihtumalla jonnekin. Hyvästi lumi. Emme toivo takatalvea. Nyt on juuri parasta.

Kiitos taas retkiseurasta. Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsitte olla kanssaamme? Mukavia retkipäiviä jokaiselle.

Mervin ja Paulin luontoretket