Louhisaari

Muistelen meidän viimeistä kotimaan kesäkohdetta. En ymmärrä, mihin Elokuu vilahti. Ajattelin, kohta jatkan reissutarinointia. Sitten tuli työkeikkailua ja lusittiin ensimmäinen loppukesän flunssa. Kohta jaksan kirjoittaa, ajattelin taas. Päiviä vierähti nenäliinapaketti vierellä. Syyskuu alkoi. Intiaanikesä. Kaiken tietsikan päivitysten lataamisen jälkeen rauhoitun muistelemaan kaunista Heinäkuun lopun päivää Louhisaaressa. Tule mukaan.

Astelimme arvokkaan näköistä koivukujaa kohti Kartanoa. Oikeastaan louhisaarenlinnaa. Sisällä kohtaa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Jo vuodesta 1650. Marsalkka Mannerheimin syntymäkoti.

Louhisaarenlinna. Siinä se on seisonut vuosia. Ottanut vastaan monenlaisia, arvokkaitakin vieraita. Portit ovat avoimina ottamaan tämän päivän vieraat vastaan. Suorastaan kunnioitusta tuntien käymme portista linnanpihalle. Kuvaesittet eivät tee kunniaa tälle arvokkaalle rakennukselle. Tämä on itse nähtävä.

Alakerranaulasta johtaa jykevät portaat ylempiin kerroksiin. Kierros alkaa ihan ylemmästä kerroksesta.

Saavumme saliin, jota hallinnoi sinivalkonen kaakeliuuni. Salin lattiaboordit on käsinmaalattu. Kaunista, ehkä jo värit himmenneet, mutta minusta ne on juuri kauneimmillaan. Tarkastele kaikkia pikku esineitä, mitä löytyy huoneesta? Minun lempiesineeni on kaakeliuunin viereisellä pöydällä avonainen rasia. Mitähän, siellä on säilytetty?

Monessa huoneessa on maalattu koristeellinen katto. Tämä huone on herrain metsästyshuone. Suurenna kuvaa, niin näet kuvien esittävän eläimiä. Suurenmoista. Katossa on kuin pieniä eläintauluja. Jonain aikakautena kattojen koristeet oli peitetty valkoisella maalilla. Nyt niihin on palautettu menneenajan loistokkuutta.

Sininen makuuhuone. Täällä kerrotaan Mannerheimin syntyneen. Rauhallisen näköinen huone. Suorastaan historiallinen.

Pieni nurkkaus keskusteluhetkiin. Pieniruutuinenikkuna taustalla. Ikkunasta avautuu vehreä puutarhamaisema. Ikivanhat puut puutarhassa kuiskailevat kesätuulessa.

Suuri juhlasali. Katso taas ylöspäin kattomaalauksia. Täällä varmaan on järjestetty tanssiaisia. Minä, parantumaton romantikko taas kuulen silkkileninkien kahinaa. Korkokenkien kopinaa. Orkesterin rytmikästä soittoa ja iloisia naurahduksia.

Lastenhuoneesssa keinahtelee kehto. Siinä on vauvan ollut turvallista nukahtaa. Ajatteletko, että seinille on ripustettu verhoja? Ei ole. Ne ovat maalattuja. Niin aidonnäköisiä. Minäkin äkkiä katsomalla luulin, niitä verhoiksi. Eikö olekin hienoa taidetta?

Vintille johtavat portaat. Kolo portaassa on yöastianpaikka. Sen ajan nerokkuuta.

Tyttärenhuone. Maalaukset seinillä tuovat mieleen etelänmaiden kauneutta. Palmu, jossa kukkii kaunis kukka. Ehkä on haluttu luoda lämpimän aurinkoisen päivän tunnelmaa tummiin talvi-iltoihin.

Pöytä on katettu. Pukeudutaanko kauniisti ja mennään mukaan kahvikutsuille? Vai olikohan meille kutsu lähetetty? Pöydässä on vielä tilaa.

Keittiö. Nyt hiljentynyt. Voi vain arvailla , mikä hyörinä siellä on ollutkaan? ( keittiö oli paljon suurempi. Tässä on vain pieni osa siitä. Alukuperäisesti keittiö toimi piharakennuksessa)

Kauniista ja arvokkaasta tammiovesta astumme kesäpäivän kirkkauteen.

Piharakennuksesta löytyi keittiö ja pyykkitupa. Tunnistan ainakin kirnun.

Puistosta löytyi merikylpylä. Kylpylä on ollut joskus merenrannalla. Siitä on voinnut pulahtaa uimaan ammekylpyjen jälkeen. Meri näkyi vieläkin, mutta pienenä. Tosi kaukana. Varmaan on ollut silloin ihanan rentouttavaa. Sisälle ei päässyt. Näkyi olevan remontti. Ikkunoista kurkisteltiin. Ammekin oli poissa.

Puutarhaan lumoutuneena. Englantilaistyylinen puutaha. Täällä linnan perheet ovat viettäneet kesäpäiviä. Rouvilla päivänvarjot suojana, ettei vaalea hipiä päivety.

Kesäkahvit linnan vierailun jälkeen. Viehättävä kahvila linnan arvokkaassa miljöössä. Mikä parhainta hyvä seura ja maaseudun rikkumaton hiljaisuus.

Kukkaniityjä silmänkantamattomiin.

Pieni kesävisailu sinulle. Montako kesäkukkaa tunnistat?

Kiinnostuitko tästä ihanasta kesäpäivästä Louhisaaren maisemissa? Olemme reissuillamme kotimaassa nähneet kaikkea kaunista ja ihanaa. Eikä tarvitse lähteä kovin kauas. Täältä Hollolan takamailta on aika lyhyt matka eteläisen Suomen kohteisiin. Sääkin suosi tänä kesänä reissaajia.

Nyt saamme nauttia vieläkin intiaanikesän lämmöstä. Lähdetään, vaikka eväsretkelle kauniiseen luontoomme. Otetaan jokainen auringonsäde vastaan. Illat jo pimenee. Sytytä lyhtyjä ja luo hämäränhyssy tunnelmaa. Tämä on ainutkertaista säätä. Mukavia päiviä teille jokaiselle. Olen iloinen, jos käyt lukemassa. Tai jos seuraisit minua.

Olemme pieniä ihmisiä luonnon ihmeiden keskellä. Minäkin 176m.

Kesäoppaana, Mervi