Lapakiston Kalliojärvi
Eilen Syyskuu vaihtui Lokakuuksi. Nyt on vielä aikaa metsäretkille. Päätimme lähteä eri suunnasta Lapakiston Kalliojärvelle. Suunnitelma: Nastolan pikku kukkanenjärvi – Kalliojärvi – Seelammi. Alkutaival ei ollut mitenkään mielenkiintoista. Polku kulki pajukoiden keskellä hyvän matkaa, kunnes pääsimme metsäpolulle. Polku näytti kutsuvalta. Tuosta eteenpäin.
Jäin ihmettelemään suurta puunjuurakkoa. Tässä on kasvannut mahtava puu. Mikä sen on kaatanut? Täytyi olla aika kova myrsky, että sen juurakko on nyt tuossa. Puun massiivinen runko oli kaatunut metsäänpäin.
Opastaulun nuoli näyttää suunnan. Puihin on myös maalattu punaisia pyörylöitä oikeaa polkua osoittamaan. Mikä parasta? Siellä näkyy tulistelupaikan merkkikin. Vesi herahtaa kielelle, kun ajattelen nuotiomakkaraa ja jälkkärikahvia. Sitten eteenpäin.
Ensinmäinen nousu mäelle. Vielä emme onneksi tiedä, mitä on tulossa? Kaunis maisema. Koivussa keltaista ruskaa. Aurinko pysyy vain piilossaan. Valo saisi keltaisen värin hehkumaan. Ujosti aurinko pilkistää pilviharson takana. Sää on syksyisen harmaa. Raikkaan tuntuista ilmaa on hyvä hengittää. Hikeä tässä vain pukkaa. Ylireagoin pukeutumisen suhteen, koska aamu tuntui vilpoiselta. Vielä vähän noustaan mäkeä. Millainen maisema odottaa mäen päällä?
Saavuimme pienelle sillalle. Tämä nähtävyys oli merkitty karttaan. Sillan alla virtasi putous. Veden virtaava musiikki sai tuntemaan mielenrauhaa. Maisema oli kuin Lapissa
Virranuoma jatkui pitkälle alaspäin. Solisten ja virraten. Ei kiireellinen tahti.
Putous oli niin ihana. Täällä olisi mukava viettää aikaa kauemminkin. Keväällä lumien sulamisen aikaan täällä näyttää varmaan mahtavalta. Oli täällä nytkin kaunista.
Matka jatkui kallioita ylös ja alas. Rankkoja ja kivikkoisiakin nousuja ja taas laskeuduttiin alas johonkin solaan. Kuljettiin kallioiden välissä. Luonnon muurien reunustamaa polkua. Nämä jäkäläkalliot ei koskaan lakkaa minua ihastuttamasta.
Kuvaajakin on aina paikalla. Ihana metsämaisema ympärillä. Kannatti kalliokiipeillä ylös saakka.
Välillä vähän rennompaa menoa tällä kivalla metsäpolulla. Tulee mieleen suomalainen vanha laulu: Pieni polku metsän halki vie…Tiedätkö sen?
Vihdoinkin olemme ensimmäisessä määränpäässä. Retkinuotiota viritellään makkaran paistoa varten. Täällä on hiljaista ja luonnonrauhaa. Järvi on peilityyni. Pikkuinen tuulenvire kulkee hetken järven pinnalla. Poissa on lintujenlaulu. Utelias talitintti käy urkkimassa meidän retkieväitä. Ei sinulle makkara varmaan maistu, mutta meille maistuu. Ensimmäinen taukopaikka pitkän kulkemisen jälkeen. Ihanuutta. Saa koivet suoraksi. Nauttia nuotiosta ja hyvistä eväistä. Muita retkeilijöitä ei näy. Olemme kahden. Hiljaisuus on kosketeltavaa.
Katso kanssamme Kalliojärven maisemaa. Syksyinen järvi huokuu tyyntä rauhaa. Rauhaa, jota jokainen välillä kaipaa. Syksy on kuin jättäisi hyvästit kesälle. Syksy tuo luontoon myös uutta kauneutta. Erilaista hiljaisuutta muutolintujen muuttaessa lämpimiin maihin. Tässä järven rannalla voisi unelmoida kauemminkin, mutta matka jaatkuu kohti Seelammia.
Jouduimme kulkemaan vähän matkaa takaisinpäin samaa reitti kuin tullessa. Reitti Seelammille kulki metsäisessä maisemassa. Ohitimme suuremman lammen. Siitä vielä vähän matkaa ja lampi näkyi jo. Kaunis metsälampi. Lumpeenlehtiä pinnallaan. Vastarannan metsä peilasi tyyneen lammenpintaan. Ei tätä paikka meille turhaan oltu kehuttu.
Pitkospuut kulkivat koko lammen ympäri. Pitkospuilla pysyminen oli taitolaji, koska samalla täytyi ihailla maisemaa. Me pysähdyimme juomaan loput eväskahvit lammen taukopaikalle.
Kahvittelua! Katse lammelle. Kaunista. Tuli tunne. Tänne tullaan uudestaan, kun keväällä luonto herää vehreyteen.
Viimeinen katse lammelle. Näkemiin kaunis lampi. Vielä on matkaa paarustettavana kohti parkkipaikkaa. Koimme ihanan, mutta rankan Lokakuun ensimmäisen päivän. Kyllä kannatti kerätä metsästä voimavaroja. Tänään jalat on kuin puupökkelöt.
Lukijamme, kiitos teille seurasta metsäpoluilla ja taukopaikoilla. Oli taas kiva retkeillä yhdessä. Tervetuloa toistekin mukaan Mervin ja Paulin luontoretkille.