Kuttura

Viimeisenä Kesäkuun Lauantaina helle oli saapunut Kaunispäälle. Avasin kuistin oven niinkuin joka aamu. Tunnustelin säätä. Kuuma helteinen ilma leuhahti minua vasten kasvoja. Tänään ei varmaan ole asiaa lähteä jotostelemaan maastoon. Porokin etsi naapurimökin seinän vierustalta varjopaikkaa levähtääkseen. Näimme sen ihan huohottavan. Silloin on ihmisenkin oltava pois metsästä. Aamiaista oli kyllä ihana nauttia ulkona. Katse lepäsi kaukaisilla Kiilopään rinteillä. Mikä on tänään päivänohjelma? Päätimme lähteä Kutturan kesäkahvilaan, joka sijaitsi keskellä ei mitään. Se olisi minulle uusi kokemus. Mieheni oli siellä joskus käynnyt.

Ajelimme helteisessä säässä kohti Kutturaa. Tie kulki metsämaisemissa. Onneksi autossa oli siedettävän viileä matkustaa ja katsella maisemia. Matka ei ollut kovin pitkä.

Kahvilan pihalla meidät vastaanotti kullankaivajapatsas. Vaskoolissa kiilteli muutamia kolikoita. Ei näkynyt kultahippuakaan. Ehkä keräys oli tarkoitettu kullankaivajien hyväksi. Puu – ukko nojasi vanhaan kullankaivajien lapioon. Nyt tuo väline tuntuu nykytekniikan valossa, ehkä turhalta. Joka kaivauksella näkyi olevan kaivinkoneita. Ehkä lapiotakin kuitenkin tarvitaan.

Istuskelimme kaikessa rauhassa munkki kahveilla. Mihinkään ei tarvinnut kiirehtiä. Elämyskahvila keskellä ei mitään. Ympärillä Lapin luonto. Siisti kiva kahvila. Kaikki leivonnaiset tuoreita ja makoisia.

Tälläinen patsas piti vahtia kahvilan nurkalla. Harmittaa, kun ei tullut kysyttyä sen tarkoitusta. Olisiko se kullankaivajan haamu? Tai jokin suojelupyhimys? Ei, en tiedä! Vaikutuksen se minuun teki.

Terassi oli täyttynyt kullankaivajista, niin ainakin arvelin. He juttelivat omia tarinoitaan. Kukaan ei jaksaisi olla tällä helteellä kaivoksilla töissä. Kiehtovaa oli, kun kuulin pikku pojan löytäneen kultahipun. Siis kultaa löytyy sieltä jostain. Olisi aika mahtava kuvitella meidät tänne. Elämään vaatimattomasti, kultaa etsien. Ei se ole, niin yksinkertaista. Pitää ensin tehdä valtaus, totesi mieheni. Siinä työssä on romantiikka kaukana. Se on varmaan raskasta työtä.

Tuota reittiä pääsee kullankaivajien jalanjäljille. Se jää nyt toiseen kertaan. Mielenkiintoinen reitti varmaan. Nyt on aika lähteä mökillepäin. Poiketaan Kuukkelikaupassa ostamassa lounasta ja jätskiä tekee mieli.

Mökillä! Näyttää olevan mieheni köksävuoro. Helppoa! Listalla on valmista porokiusausta. Hyvää ja vie nälän mennessään. Kuuluu vähän Lapin ruokalistaan.

Helteistä. Ihana kesä. Harvoin on ollut näin lämmintä Lapissa. Kylmä valkkari viilentää mukavasti. Sitten odotetaan saunan lämpiävän. Voi, tätä ihanuutta ja valohoitoa.

Päivä päättyi ukkosilmaan. Salamat leiskuivat tunturissa. Vettä satoi kaatamalla, viilentäen ilman. Ei uskoisi, että äsken vielä ruokailimme tuossa kuistilla. Tänäänkin oli hyvä päivä. Mielenkiintoinen ja erilainen. Lapista löytyy aina jotain uutta ihmeteltävää. Vuodenajan vaihtelut ovat rikkaus. Kevät ja kesä on ihmeen ihanaa. Kaikki on vain äkkiä ohi ja valoisuus vaihtuu ruskan värittämään luontoon. Sitten alkaa kaamos. Nyt saunaan. Nautitaan täysin palkein kesästä.
Pääsikö Kutturan tunnelmaan kullankaivajien jalanjäljille? Poikkeamisen arvoinen paikka.
Kutturaa ihmettelemässä Mervi