Kotiinlähtö

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Lauantain ja Sunnuntain vastaisena yönä satoi Saariselälle ensilumi. Metsä näytti kauniin valkoiselta ja jotenkin puhtaan näköiseltä. Meillä oli Maanantai aamuna kotiinlähtö. Parhainkin loma loppuu aikanaan. Haikein mielin pitää sanoa näkemiin tunturimaisemille, poluille, nuotiopaikoille. Tätä luetteloa voisi jatkaa loputtimiin, niin kaikkea kaunista koimme lomaviikollamme. Emme ole oikein talvehtijoita, vaikka talvi näyttääkin kauniilta. Ehkä palaamme näihin maisemiin ensi keväänä. Silloin pienet vihreät hiirenkoravat puhkeaa koivikoihin ja suloiset tunturikukat kukkii taas.

Maanantai aamuna kotimatka alkoi aurinkoisessa säässä. Lumi oli sulannut pois. Saariselän teillä oli paikoittain kuuraa. Ajeltiin hiljalleen ja toivottiin porojen pysyvän metsikössä, ettei tule äkkijarrutuksia. Matkan joutuessa Sodankylää kohti tie olivat ihan kesäkelissä.

Pysähdyimme ihailemaan kaunista aamua. Kuinka tyyntä oli järvellä. Raikas aurinkoinen sää sai maiseman näyttämään kesäiseltä. Kuitenkin tuntui aika viileältä. Näitä kauniitä maisemia tulee ikävä. Matkan edetessä ei näy tuntureitakaan. Maisema ikäänkuin loivenee.

Matkalla kohti kotia saimme ihailla teiden varsilla kauniita ruskamaisemia. Täällä oli ruska parhaimmillaan. Pohjoiseen mennessä maisema näytti vihreältä.

Matka Lapista kohti Hollolaa oli pitkä. Tiet ovat pitkiä ja suoria. Siinä se kuitenkin taittui vähä vähältä. Jäljellä kauniit muistot. Mielenrauhaa ja voimavaroja repullinen kotiin vietäväksi. Luonto vomaannuttaa. Jalat saattaa tuntua hieman tönköiltä. Varsinkin pitkän automatkan jälkeen.

Kotona olimme auringonlaskun aikaan. Nukuimme seuraavana aamuna pitkään. Karistimme automatkan kankeuden jaloistamme pois. Heräilimme arkeen virkeinä. Valmiina aloittamaan uusi päivä.

Kiitos teille, jotka jaksoitte retkeillä kansamme. Kiitämme seurasta ja jokainen kommentti on täkeää.

Mervin ja Paulin tunturireissut